7. päivä Marseille, Ranska

Nyt kävikin niin, että päätin jäädä päiväksi laivalle nauttimaan auringosta ja rauhallisuudesta. Tuuli oli yön aikana tyyntynyt ja aamu valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Marseille on tämän laivareitin ainoa kaupunki, missä satama ei sijaitse lähellä keskustaa, vaan kuljetukset sinne hoidetaan Costan maksullisilla busseilla. Päivän infolehden mukaan bussit kulkevat n.45 min välein kaupungista laivalle, joten ajattelin, etten halua nyt lähteä niiden kanssa säätämään. Pessimistisenä realistina näin asian niin, että myöhästyisin kuitenkin juuri tietystä bussista ja joutuisin odottamaan seuraavaa ainakin tunnin, ja sit lounaalla olisi kauhea ryysis jne. Viimeisen laivapäivän halusin viettää ilman kiirettä ja jatkuvaa ihmispaljoutta.  Lisäksi olen käynyt Marseillessa kerran aikaisemminkin, joten ei tarvinnut sen jääkaappimagneetin perässäkään lähteä sinkoilemaan.

Marseille,,,jossain tuolla

Aamupalan jälkeen päätin tosiaankin jäädä laivalle ja viettää aikaa kirjan kanssa auringosta nauttien. Ensin kuitenkin suuntasin kuntosalille ja päätin ottaa juoksumatolla edes muutaman kävelyaskeleen ennen aurinkotuoliin rojahtamista. Kerkäsin olla siellä melkein tunnin ennen kuin minut ”evakuoitiin” henkilökunnan pelastusharjoituksen nimissä. Voisin kuulemma palata puolentunnin päästä, kun harjoitus olisi ohi…ihan varmasti palaisin, eiköhän tuo 4.5 km kävely ja muutamat jalkaliikkeet riitä tälle päivälle.

Sit ei kun kannelle ja aurinkoon! Kannella oli vain kourallinen ihmisiä, eikä yhtään juoksevaa tenavaa. Uskomattoman ihanaa! Löysin itselleni sopukan, jossa ei ollut ketään muuta. Minä, kirja ja aurinko. Lounaalla jatkui sama ihmisten vähyys, sai valita pöydän ihan mistä tahansa, eikä tarvinnut jonottaa juomia tai ruokia. Mikä mieletön tapa viettää viimeistä varsinaista laivapäivää, jee!

Omaa tilaakin löytyy...

Kulttuurierot tulivat tietenkin sotkemaan ja häiritsemään muuten täydellistä ”omatilapäivääni”. Olin tietyssä ravintolan osassa lounaalla yksin ja siellä oli ainakin kaksikymmentä vapaata pöytää, niin ei kun pieni italialaismummo lyllertää lautasensa kanssa juuri siihen minun pöytäni viereiseen pöytään; ei sinne toiseen päähän sitä tyhjää ravintolan osaa, niin kuin Suomessa olisi tehty, vaan ihan siihen viereen, hyvä, ettei samaan pöytään tullut. Omatila-käsitteenä ymmärretään täällä aivan eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ei sitä ole! Ruokajonossakin tullaan ihan iholle kiinni, vaikka tilaa olisi, samoin hississä. Näkisittepä nuo porealtaat ja sen ihmismäärän mikä niihin ahtautuu. Suomalaisesta näkökulmasta tuommonen meno tuntuu välillä oudolta, mutta näillä risteilyillä siihen on jo tottunut.

Kourallinen kannella, muut maissa

Nyt ollaan jo matkalla kohti Savonaa Italiaa ja tämä reissunen lähestyy loppuaan. Kerran vielä illalliselle ja ehkä showta katsomaan ja sit pakkaamaan. Huomenna on edessä bussimatka Milanoon ja lento sinivalkoisilla siivillä sieltä Helsinkiin. Laivasta poistumisaika selviää illan aikana, jolloin hyttiin toimitetaan väritarrat matkalaukkuja varten ja päivän ohjelmalehti, josta näkee kunkin värin kokoontumisajan ja paikan. Matkalaukku pitää laittaa puoleen yöhön mennessä hytin oven ulkopuolelle, josta henkilökunta huolehtii sen yön aikana eteenpäin. Sen voi sit satamassa hakea matkalaukkujen noutopaikasta. Siellä ne matkalaukut odottavat omistajia kauniissa riveissä omissa väriryhmissään. Käsimatkatavaroihin pitää siis pakata huomiset vaatteet ym. tarpeelliset tavarat aamua ja bussimatkaa varten. Tietysti satamassa voi tavaroita vielä venkslata laukusta toiseen, sillä ei niitä millään sinetillä suljeta.

”Summasummarum”: takana kohta kuudes risteily, joka ei varmasti jää viimeiseksi. Pidän yhä todella paljon tästä tavasta matkustaa. Luulin kyllä, että tämä ajankohta olisi ollut rauhallinen ja hyvä aika matkustaa, mutta ilmeisesti vappua vietetään muuallakin Euroopassa ja tällä kertaa laivalla oli todella paljon lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Yleensä matkustajien keski-ikä on yli kuudenkymmenen, mutta tällä kertaa se oli ehkä n. neljäkymmentä. Mukana oli myös ainakin yksi teini-ikäisten luokkaretkiryhmä. Mikäs lomalla olevalle opettajalle on mukavampaa seuraa!!!???

Edellisiin risteilyihin verrattuna myös tarjoilijoiden määrää oli vähennetty. Ei sillä, että juomaa ei olisi saanut, mutta nyt sitä piti esim. lounaalla itse hakea juomapisteiltä. Ennen pystyi tilaamaan kiertäviltä tarjoilijoilta suoraan pöytään. Myös teatterissa oli tarjoilu lopetettu. Sinne sai tietysti viedä itse hakemansa juomat mukanaan. Illallispöydillä oli ennen kaksi tarjoilijaa, joista toinen vastasi juomatilauksista ja toinen ruokatilauksista. Nyt yksi tarjoilija vastasi molemmista ja juoksi hikipäässä koko ruokailun ajan. Mutta kyllä tuo viinilasi silti täyttyi ihan tarpeeksi usein…

Tästä pääsenkin sujuvasti tämän risteilyn "kolmen koon"- teemaan ja yhteenvetoon: täytyy sanoa, että kaikki kolme (kirjat, kuntosali ja kuohuviini) toteutuivat kiitettävästi! Jos tosi tarkasti ajattelen, niin kyllä se taisi olla tuo kuohuva viini, joka kuitenkin oli eniten esillä...Mutta minkäs teet, jos siitä tykkäät ja sitä on koko ajan tarjolla??

Voinko siis suositella tällaisia risteilyjä? Ehdottomasti kyllä sellaisille henkilöille, jotka rakastavat helppoa ja turvallista tapaa matkustaa ja nähdä useita eri paikkoja samalla reissulla. Risteilyt sopivat myös täydellisesti niille, joiden mielestä laivailu on kivaa, ja jotka eivät ahdistu ihmispaljoudesta, eivätkä kavahda toisinaan kovalla äänellä keskustelevia ihmisiä. Jos tykkäät syödä hyvin ja maistella drinksuja tai kumota kurkkuusi kuohuvaa viiniä, niin kannattaa ehdottomasti harkita näitä risteilyjä. Reittivaihtoehtoja eri puolella maailmaa on useita.

Oma seuraava reissuseni kesäkuussa tulee suuntautumaan Engelbergin kylään Sveitsin Alpeille. Mutta se onkin jo sitten ihan toinen tarina…