3. päivä Catania Sisilia

Pieni varoitus heti tähän alkuun niille, joiden mielestä ”vessajutut” ovat asiattomia, eikä niistä pitäisi kirjoittaa; älkää lukeko seuraavaa kappaletta!

Asia on nimittäin niin, että minun ”ruoansulatuskoneisto” ei tykkää lentämisestä ja asettaa itsensä yleensä 1-2 vrk kestävään työsulkuun. Niin tapahtui tälläkin kertaa…taas,hah! No tilanne alkoi olla jo ohi ja koneisto taas palaamassa työhönsä, kunnes päätin eilen ahtaa itseni täyteen ihania juustoja ja kyytipojaksi valkoista viiniä. Koneisto päätti jatkaa työsulkuaan, joten siellä ne juustopalleroiset ja muut herkut juhlivat ja kelluivat valkoviinissä. Tänä aamuna päätin nopeuttaa juhlien loppumista ja koneiston työhön paluuta astelemalla unisena juoksumatolle. Yleensä 20 minuutin reipas kävely auttaa kummasti. Varmuuden vuoksi kävelin 20min ja jopa juoksin 10min, mutta ei auttanut ei, eikä ylimääräinen kahvikuppikaan saanut koneistoa käyntiin. Ei auttanut muu, kun mennä aurinkoon kirjan kanssa ja toivoa parasta.

Iltapäivällä saavuimme Cataniaan Sisiliaan ja päätin rohkeasti lähteä maihin. N. tunnin talsimisen jälkeen juustopallerot ja muut herkut alkoivat liikehtiä siihen mallin, että ruoansulatuskoneiston työsulku alkoi olla ohi. Ja minähän inhoa julkisia vessoja ulkomailla, enkä mene niihin ellei ole pakko. Vielä ei ollut pakko, joten ei kun käpälää toisen eteen ja kohti Costa Fascinosaa ja omaa hyttiä. Ehdin ja loppu hyvin kaikki hyvin! Koneisto toimii taas! Mutta mitään en kadu; oli nimittäin elämäni parasta mozzarellaa

Seuraavaksi on pakko kertoa toisenlainen tarina vatsan toimimisesta, joka eräs Costan työntekijä kertoi minulle kuultuaan, että olen Suomesta. Hänen ”koneistonsa” ei kestä kylmää, vaan alkaa käydä liikakierroksilla. Sen takia hänellä on kylmällä ilmalla aina iso kaulaliina vatsan ympärille kiedottuna korsetin tavoin. Mitkähän olisivat lääketieteelliset perustelut näille vatsantoiminnan omituisuuksille…vai lie vika korvien välissä!?

Sitten muutama sana itse Cataniasta. Ensivaikutelma katuja kävellessä oli likainen ja sottainen. Kadut vaikuttivat autioilta ja hiljaisilta eilisen Napolin hulinan jälkeen. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että oli siesta-aika ja kaikki paikat ravintoloita ja kahviloita lukuun ottamatta olivat kiinni ja ikkunoiden ja ovien edessä luukut. Aikani talsittua tulin aukioille, jonka keskipisteenä oli vaikuttava kirkko. Aukion ympärillä olikin sitten turisteja kahviloissa. Tämän jälkeen patikoin vielä hetken, jonka jälkeen suuntasin pikaisesti takaisin laivaan. Jotenkin Catania oli kuitenkin mielenkiintoinen ja hieman mystinenkin paikka. Ehkä jokin toinen kerta talsin katuja kauemminkin. Ensimmäiset ostokset sain kuitenkin tehtyä; magneetti jääkaapin oveen.

Minusta ei ikävä kyllä sentään näillä reissusilla ole ravintolavinkkien antajaksi, johtuen yksinkertaisesti siitä syystä, että erittäin harvoin syön tai juon maissa. Risteilypakettiin nimittäin kuuluvat sekä ruoat että juomat, joten sitä tottakai yrittää aikatauluttaa maissaolot laivan ruoka-aikatauluihin sopivaksi. Pikkuhiljaa huomaa, että sitä alkaa noudattaa tiettyjä rutiineja myös laivalla. Eikä siinä todellakaan mitään pahaa tai väärää ole, jos olostaan nauttii.

Catania-vierailun jälkeen minunkin päiväni noudatti tiettyjä rutiineja. Iltapäivädrinksu, ruokaperäset, suihku, illallinen, iltadrinksu, show jne. Tänään tosin jäi varsinainen pääsow näkemättä, mutta istuskelin isossa baarissa katsomassa interaktiivista showta, jossa yleisöstä valittiin vapaaehtoisia osallistuji. Hauskaa oli, kieltämättä, ja lähes kaikki osallistujat olivat selvinpäin… ja tällä sapnuulalla mennään mitä todennäköisemmin myös huomenna. Paitsi, että Maltalle saavutaan jo kello 8 ja sieltä lähdetään jo klo 14.30, joten vähän pitää ajatella erilailla. Mutta siitä lisää huomenna…