4.päivä Valletta, Malta

Ihania erkkereitä...

Tämä aamu valkeni tuulisena ja puolipilvisenä. Mutta ei kun rohkeasti tuulta päin ja talsimaan viehkeän Vallettan kapeita katuja. Olen käynyt Maltalla kerran aikaisemminkin, joten Valletta on minulle entuudestaan tuttu. Ensimmäisellä kerralla vierailin St. Johnin katedraalissa, mikä lienee Vallettan tunnetuin ja hienoin nähtävyys. Katedraali on ehdottomasti näkemisen arvoinen; yksi hienoimmista, joissa olen vieraillut, joten siellä vierailua voin lämpimästi suositella. Tällä kertaa skippasin kuitenkin sen, ja kuljeskelin katuja pitkin ihastellen maltalaista rakennustyyliä erivärisine erkkereineen. Mielettömän ihania! Olen kuullut joskus tarinan noiden erkkereiden synnystä, mutta juuri nyt se ei tule tuolta muistin syövereistä mieleeni. Täytyy googlata, kunhan kotia pääsen ja käytettävissä on rajaton netti.

Ja lisää erkkereitä...

Toinen asia, joka Maltasta on jäänyt erityisesti mieleen on ”Cat village”, eli kissakylä St.Julianissa, missä viime kerralla majailin. Kissakylää ylläpitää paikallinen rouva, johon minulla oli ilo viime kerralla tutustua. Kissakylä sijaitsee keskellä kerrostaloja, autotien varressa ja siellä asusti silloin reilut kymmenen koditonta tai hylättyä kissaa. Kissoja näin tälläkin reissulla ja eräässä paikallisessa puistossa oli ihan virallinen kissojen ruokkimispaikka ja sen lisäksi sinne oli tuotu muutama ”kissankoppi” suojaksi ja nukkumapaikaksi. Lie rouva Roza Salinoksella ollut sormensa pelissä? Täytyypä kysyä sitä häneltä…

Kisujen ruokkimispaikka

Tuuli sitten sen kuin yltyi iltapäivän aikana ja laivan kapteeni ilmoittikin, että laivamme reitti muuttuu, eli suuntaamme kohti Barcelonaa Sisilian ja Sardinian kautta. Suorimmalla reitillä luvassa olisi ollut melkoista aallokkoa, joten hyvä näin. Vähäistä keinumista on havaittavissa tälläkin hetkellä

Ruokaperästen ja lukuhetken jälkeen päätin lähteä hytin sopukoista yleisiin tiloihin kahville. Päädyin aulabaariin ja tilasin cappuccinon. Viereeni istahti ruotsalaiseksi paljastuva herrasmies, joka tilasi Vernet Brancan vähäisillä jäillä. Hän kertoi sen auttavan vatsavaivoihin ja vähän kaikkeen muuhunkin. Vaimolleen hän oli hakenut pillerin meripahoinvointiin, mutta itse hän piti pahoinvoinnin ”Vernerillä” kurissa. Päätinpä sitten tilata saman, nimenomaan ”vähäisillä jäillä” ja näin ennalta ehkäistä ruoansulatuskoneiston mahdollista uutta työnseisausta. Siinä sitten istuimme, kuin Suomi-Ruotsi maaottelussa konsanaan, 80-vuotiaan herrasmiehen kanssa vierekkäin ja nautimme kaikkea ennaltaehkäisevät drinksut.

La notte bianca-bileet kannella

Tänä iltana laivalla oli teemana ”Valkoinen”, eli ei kun valkoinen mekko päälle ja illalliselle.  Illallisen jälkeen menin juomaan muutaman Mojiton ja sitten kannelle seuraamaan ”Valkoisia juhlia”ja ihmisten bilettämistä. Kansijuhlista kerkesin vielä pianobaariin, jossa tutustuin amerikkalaiseen rouvaan. Innostuin jopa pyörähtelemään tanssilattialla latinomusiikin tahtiin. Ne korkokengät asettelin kylläkin jossain vaiheessa nätisti vierekkäin sen pianon alle...koska laiva keinui vähän ,hah. Amerikkalaisrouvan kanssa paransimme maailmaa pikkutunneille asti. Sääennuste huomiselle meripäivälle oli huono, joten aamulla ei tarvitse aikaisin singahtaa kannelle aurinkotuolia etsimään, vaan voi vetkuilla hytissä vaikka koko päivän.

5.päivä, meripäivä

Ei auttanut ennaltaehkäisevä ”Verneri”, vaan olotila oli aamulla melko hutera ja väsymys aivan hirvittävä. Tuuli oli yhä kova ja laiva keinui melkoisesti ja keinuu yhä tätä kirjoittaessani. Kapteeni ilmoitti päivällä, että tuuli tulee tyyntymään yön aikana ja sää paranee. Käväisin aamulla kannella ja totesin, että ulos ei ole mitään asiaa. Sää oli pilvinen eikä aurinkoa näkynyt missään. Tästähän on seurauksena se, että kaikki sisätilat ovat täynnä ihmisiä ja hulina ja meno melkoista. Hetken ihmisvilinässä pyöriskeltyäni päätin suosiolla vetäytyä oman hyttini rauhaan lueskelemaan, lepäilemään ja kirjoittamaan tätä blogia.  

Illallisella aion nyt ensimmäisen kerran mennä syömään buffaan a la carten sijaan. Nyt ei yksinkertaisesti jaksa laittautua, vaikka olisikin Gala-illallinen ja kapteenikin kävisi näyttäytymässä. Mut nyt ei irtoa. Että tällainen meripäivä tällä kertaa, mutta jos joskus pitää potea pientä ”kapulaa” laivalla, on tämmöinen päivä siihen juuri oikea, sillä mitään en juuri menettänyt. Toisaalta ei tämä jatkuva laivan keinuminen tätä olotilaan kyllä ainakaan helpota. Jospa kaikki onkin tämän keinumisen syytä…

Huomenna taas uusi päivä ja vierailukohteena Barcelona.