Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs', Jumala, ihmeitäs' julistaapi se vuosi vuodelta

On taas Suvivirren ja kyynelten aika; miksi kyynelten, en tiedä, mutta jokainen kerta, kun kuulen Suvivirren koulun päättäjäispäivänä, silmäkulmat kostuvat ja kurkkua kuristaa sen verran, että puolet virren sanoista jää kurkkuun jumiin. Olen monta kertaa miettinyt miksi liikutun niiiin valtavasti, onhan kyseessä kuitenkin ilon ja helpotuksen päivä. Loma alkaa ja kiire loppuu kuin seinään. Vastausta en vieläkään tiedä. Ehkä kyse on haikeudesta tai kaihosta; jonkin loppumisesta tai luopumisen vaikeudesta. Tai kaikesta tästä...en tiedä ja turhapa sitä on liikaa miettiäkään. Antaa kyynelten tulla, jos on tullakseen...

Tänä päivänä alkaa siis myös SE loma, ji-huu, ja aion lähteä seikkailemaan ja naattimaan aina Piäkirkolle asti. Sillä minähän asustan Piäkirkon lähikylässä, Vantaan pitäjässä, joten matka piäkirkolle on aina nykyisen seikkailu. Käynnit ihan Piäkirkon ytimessä ovat vuosi vuodelta vähentyneet, koska omalta kylältä löytyy nykyjään kaikki palvelut, joten tunnen olevani jonkinlainen turisti aina siellä vieraillessani.

Tarkoitus on nauttia muutaman ihanan kollegan kanssa pientä purtavaa ja muutama ilomalja ja sen jälkeen siirtyä mittariautolla kohti Piäkirkon vilskettä ja vilinää. Mielet täynnä iloa ja hauskan pitoa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy...

Hyvin kävi; en kaatunut enkä kadottanut mitään. Pakko kyllä myötää etten nähnyt montaakaan Piäkirkon turistinähtävyyttä, en edes rautatieaseman Kivimiehiä. Ainoa nähtävyys, jonka näin, oli Uspenskin katedraali, sillä nautimme juomia siinä naapurissa parkissa olevassa laivabaarissa. Piipahdimme ensin jossain pikkubaarissa, sitten laivabaarissa ja lopuksi karaokebaarissa, niin ja kotimatkalla vielä lähibaarissa. Joten neljä eri baaria näin. Ilta oli ihan ok. Alkuilta oli mielestäni tosi ihana; tanssittiin nurmikolla paljain varpain ja pidettiin hauskaa. Sitten Piäkirkolle päästyämme pitikin yrittää malttaa istua nätisti paikallaan pitkän pöydän ääressa ja keskustella sivistyneemmin ja rauhallisemmin...siinä en ihan onnistunut, mutta eipä paljon haittaa. (Niitä muita varmaan haittasi, mutta se on heidän ongelmansa) Sää oli ihana ja paikkana ravintolalaiva oli kiva; hieno valinta eräältä kollegalta. Sitä paikkaa voin lämpimästi suositella.

Nyt olen siis lomalla ja pikkuhiljaa pitää alkaa suunnittelemaan pakkaamista seuraavaa reissusta varten. Yleensä lähden heti loman alettua kohti lämpöä ja aurinkoa, nyt vuorossa on hieman erilainen paikka...mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.