7. päivä Marseille, Ranska

Nyt kävikin niin, että päätin jäädä päiväksi laivalle nauttimaan auringosta ja rauhallisuudesta. Tuuli oli yön aikana tyyntynyt ja aamu valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Marseille on tämän laivareitin ainoa kaupunki, missä satama ei sijaitse lähellä keskustaa, vaan kuljetukset sinne hoidetaan Costan maksullisilla busseilla. Päivän infolehden mukaan bussit kulkevat n.45 min välein kaupungista laivalle, joten ajattelin, etten halua nyt lähteä niiden kanssa säätämään. Pessimistisenä realistina näin asian niin, että myöhästyisin kuitenkin juuri tietystä bussista ja joutuisin odottamaan seuraavaa ainakin tunnin, ja sit lounaalla olisi kauhea ryysis jne. Viimeisen laivapäivän halusin viettää ilman kiirettä ja jatkuvaa ihmispaljoutta.  Lisäksi olen käynyt Marseillessa kerran aikaisemminkin, joten ei tarvinnut sen jääkaappimagneetin perässäkään lähteä sinkoilemaan.

Marseille,,,jossain tuolla

Aamupalan jälkeen päätin tosiaankin jäädä laivalle ja viettää aikaa kirjan kanssa auringosta nauttien. Ensin kuitenkin suuntasin kuntosalille ja päätin ottaa juoksumatolla edes muutaman kävelyaskeleen ennen aurinkotuoliin rojahtamista. Kerkäsin olla siellä melkein tunnin ennen kuin minut ”evakuoitiin” henkilökunnan pelastusharjoituksen nimissä. Voisin kuulemma palata puolentunnin päästä, kun harjoitus olisi ohi…ihan varmasti palaisin, eiköhän tuo 4.5 km kävely ja muutamat jalkaliikkeet riitä tälle päivälle.

Sit ei kun kannelle ja aurinkoon! Kannella oli vain kourallinen ihmisiä, eikä yhtään juoksevaa tenavaa. Uskomattoman ihanaa! Löysin itselleni sopukan, jossa ei ollut ketään muuta. Minä, kirja ja aurinko. Lounaalla jatkui sama ihmisten vähyys, sai valita pöydän ihan mistä tahansa, eikä tarvinnut jonottaa juomia tai ruokia. Mikä mieletön tapa viettää viimeistä varsinaista laivapäivää, jee!

Omaa tilaakin löytyy...

Kulttuurierot tulivat tietenkin sotkemaan ja häiritsemään muuten täydellistä ”omatilapäivääni”. Olin tietyssä ravintolan osassa lounaalla yksin ja siellä oli ainakin kaksikymmentä vapaata pöytää, niin ei kun pieni italialaismummo lyllertää lautasensa kanssa juuri siihen minun pöytäni viereiseen pöytään; ei sinne toiseen päähän sitä tyhjää ravintolan osaa, niin kuin Suomessa olisi tehty, vaan ihan siihen viereen, hyvä, ettei samaan pöytään tullut. Omatila-käsitteenä ymmärretään täällä aivan eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ei sitä ole! Ruokajonossakin tullaan ihan iholle kiinni, vaikka tilaa olisi, samoin hississä. Näkisittepä nuo porealtaat ja sen ihmismäärän mikä niihin ahtautuu. Suomalaisesta näkökulmasta tuommonen meno tuntuu välillä oudolta, mutta näillä risteilyillä siihen on jo tottunut.

Kourallinen kannella, muut maissa

Nyt ollaan jo matkalla kohti Savonaa Italiaa ja tämä reissunen lähestyy loppuaan. Kerran vielä illalliselle ja ehkä showta katsomaan ja sit pakkaamaan. Huomenna on edessä bussimatka Milanoon ja lento sinivalkoisilla siivillä sieltä Helsinkiin. Laivasta poistumisaika selviää illan aikana, jolloin hyttiin toimitetaan väritarrat matkalaukkuja varten ja päivän ohjelmalehti, josta näkee kunkin värin kokoontumisajan ja paikan. Matkalaukku pitää laittaa puoleen yöhön mennessä hytin oven ulkopuolelle, josta henkilökunta huolehtii sen yön aikana eteenpäin. Sen voi sit satamassa hakea matkalaukkujen noutopaikasta. Siellä ne matkalaukut odottavat omistajia kauniissa riveissä omissa väriryhmissään. Käsimatkatavaroihin pitää siis pakata huomiset vaatteet ym. tarpeelliset tavarat aamua ja bussimatkaa varten. Tietysti satamassa voi tavaroita vielä venkslata laukusta toiseen, sillä ei niitä millään sinetillä suljeta.

”Summasummarum”: takana kohta kuudes risteily, joka ei varmasti jää viimeiseksi. Pidän yhä todella paljon tästä tavasta matkustaa. Luulin kyllä, että tämä ajankohta olisi ollut rauhallinen ja hyvä aika matkustaa, mutta ilmeisesti vappua vietetään muuallakin Euroopassa ja tällä kertaa laivalla oli todella paljon lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Yleensä matkustajien keski-ikä on yli kuudenkymmenen, mutta tällä kertaa se oli ehkä n. neljäkymmentä. Mukana oli myös ainakin yksi teini-ikäisten luokkaretkiryhmä. Mikäs lomalla olevalle opettajalle on mukavampaa seuraa!!!???

Edellisiin risteilyihin verrattuna myös tarjoilijoiden määrää oli vähennetty. Ei sillä, että juomaa ei olisi saanut, mutta nyt sitä piti esim. lounaalla itse hakea juomapisteiltä. Ennen pystyi tilaamaan kiertäviltä tarjoilijoilta suoraan pöytään. Myös teatterissa oli tarjoilu lopetettu. Sinne sai tietysti viedä itse hakemansa juomat mukanaan. Illallispöydillä oli ennen kaksi tarjoilijaa, joista toinen vastasi juomatilauksista ja toinen ruokatilauksista. Nyt yksi tarjoilija vastasi molemmista ja juoksi hikipäässä koko ruokailun ajan. Mutta kyllä tuo viinilasi silti täyttyi ihan tarpeeksi usein…

Tästä pääsenkin sujuvasti tämän risteilyn "kolmen koon"- teemaan ja yhteenvetoon: täytyy sanoa, että kaikki kolme (kirjat, kuntosali ja kuohuviini) toteutuivat kiitettävästi! Jos tosi tarkasti ajattelen, niin kyllä se taisi olla tuo kuohuva viini, joka kuitenkin oli eniten esillä...Mutta minkäs teet, jos siitä tykkäät ja sitä on koko ajan tarjolla??

Voinko siis suositella tällaisia risteilyjä? Ehdottomasti kyllä sellaisille henkilöille, jotka rakastavat helppoa ja turvallista tapaa matkustaa ja nähdä useita eri paikkoja samalla reissulla. Risteilyt sopivat myös täydellisesti niille, joiden mielestä laivailu on kivaa, ja jotka eivät ahdistu ihmispaljoudesta, eivätkä kavahda toisinaan kovalla äänellä keskustelevia ihmisiä. Jos tykkäät syödä hyvin ja maistella drinksuja tai kumota kurkkuusi kuohuvaa viiniä, niin kannattaa ehdottomasti harkita näitä risteilyjä. Reittivaihtoehtoja eri puolella maailmaa on useita.

Oma seuraava reissuseni kesäkuussa tulee suuntautumaan Engelbergin kylään Sveitsin Alpeille. Mutta se onkin jo sitten ihan toinen tarina…

6. päivä, Barcelona

Huh, huh olihan yö! Heräsin keskellä yötä laivan keinumiseen ja käytävällä käytyyn kovaääniseen italialaiseen keskusteluun. Alkoi tuntua, että illalla naatittu pasta-ateria haluaa pyrkiä elimistöstä ulos. Vellominen sekä laivan että vatsan oli melkoista! En muista juurikaan olleeni merisairas aikaisemmilla risteilyillä. Tai olen ollut sitä kaksi kertaa Helsinki- Tallinna välillä niillä pienillä laivoilla, mutta en milloinkaan näillä Costan jättilaivoilla. No, olenpahan taas yhtä (ärsyttävänepämielyttävänyäk) kokemusta rikkaampi. Välillä tuntui, kun olisi ollut vuoristoradassa tai karusellissä. Mitenkähän olisi onnistunut korkkareilla kävely pitkin laivan käytäviä. Olisi voinut olla huipaisaa katseltavaa..

No, nyt olo on parempi ja aamupala maistui taivaallisen hyvällä, eilisen vähäravinteisen päivän jälkeen. Aamiaisen jälkeen lueskelin hytissä ja pähkäilin päivän ohjelmaa. Tapaisin vanhan Up With People ystäväni John Robinsonin kahden hujakoilla, joten päätin jäädä laivalle lounaalle ja sen jälkeen suunnata kävellen kohti La Ramblaa. 

Lämpötuolit Spa-osastolla

Lisäksi sain idean vierailla ensimmäistä kertaa laivan Spa-, eli kylpyläosastolla. En oikein tunne oloani kotoisaksi kylpylässä, mutta kyllähän tuolla porealtaassa tuli jonkin aikaa lilluttua. Sen jälkeen menin lämpimille kivituoleille pötköttelemään ja kirjaa lukemaan. Ei hassumpi kokemus. Ehkä käväisen siellä vielä toistamiseen, jos kaikilta kiireiltäni ehdin. Kylpylän käyttö kuuluu tällä kertaa hyttini hintaan.

Poreallas ilman ryysistä

 Kylpylässä lillumisen jälkeen lounaalle ja sitten käpälää toisen eteen ja kohti Mirador de Colomin- patsasta. Ennen Johnin tapaamista ehdin tehdä muutaman pakollisen tuliaisostoksen. Olen käynyt Barcelonassa kolme kertaa aikaisemmin, joten tunnetut turistikohteet jäi tällä kertaa kokonaan väliin. Toki kävelimme pitkin La Ramblaa mennessämme El Corte Inglesiin tekemään vielä muutaman tuliaisostoksen. Kiitos Johnin vinkkien, laukussa on nyt katalanialaisia imellyksiä Juhalle.

Loppu ilta menikin sitten vanhojen tapojen mukaan; illallinen puna-musta-teemalla, lasillinen kuohuviiniä, show ja nukkumaan. Huomenna Ranskaan ja Marseillesiin…

Mirador de Colomin-patsas

4.päivä Valletta, Malta

Ihania erkkereitä...

Tämä aamu valkeni tuulisena ja puolipilvisenä. Mutta ei kun rohkeasti tuulta päin ja talsimaan viehkeän Vallettan kapeita katuja. Olen käynyt Maltalla kerran aikaisemminkin, joten Valletta on minulle entuudestaan tuttu. Ensimmäisellä kerralla vierailin St. Johnin katedraalissa, mikä lienee Vallettan tunnetuin ja hienoin nähtävyys. Katedraali on ehdottomasti näkemisen arvoinen; yksi hienoimmista, joissa olen vieraillut, joten siellä vierailua voin lämpimästi suositella. Tällä kertaa skippasin kuitenkin sen, ja kuljeskelin katuja pitkin ihastellen maltalaista rakennustyyliä erivärisine erkkereineen. Mielettömän ihania! Olen kuullut joskus tarinan noiden erkkereiden synnystä, mutta juuri nyt se ei tule tuolta muistin syövereistä mieleeni. Täytyy googlata, kunhan kotia pääsen ja käytettävissä on rajaton netti.

Ja lisää erkkereitä...

Toinen asia, joka Maltasta on jäänyt erityisesti mieleen on ”Cat village”, eli kissakylä St.Julianissa, missä viime kerralla majailin. Kissakylää ylläpitää paikallinen rouva, johon minulla oli ilo viime kerralla tutustua. Kissakylä sijaitsee keskellä kerrostaloja, autotien varressa ja siellä asusti silloin reilut kymmenen koditonta tai hylättyä kissaa. Kissoja näin tälläkin reissulla ja eräässä paikallisessa puistossa oli ihan virallinen kissojen ruokkimispaikka ja sen lisäksi sinne oli tuotu muutama ”kissankoppi” suojaksi ja nukkumapaikaksi. Lie rouva Roza Salinoksella ollut sormensa pelissä? Täytyypä kysyä sitä häneltä…

Kisujen ruokkimispaikka

Tuuli sitten sen kuin yltyi iltapäivän aikana ja laivan kapteeni ilmoittikin, että laivamme reitti muuttuu, eli suuntaamme kohti Barcelonaa Sisilian ja Sardinian kautta. Suorimmalla reitillä luvassa olisi ollut melkoista aallokkoa, joten hyvä näin. Vähäistä keinumista on havaittavissa tälläkin hetkellä

Ruokaperästen ja lukuhetken jälkeen päätin lähteä hytin sopukoista yleisiin tiloihin kahville. Päädyin aulabaariin ja tilasin cappuccinon. Viereeni istahti ruotsalaiseksi paljastuva herrasmies, joka tilasi Vernet Brancan vähäisillä jäillä. Hän kertoi sen auttavan vatsavaivoihin ja vähän kaikkeen muuhunkin. Vaimolleen hän oli hakenut pillerin meripahoinvointiin, mutta itse hän piti pahoinvoinnin ”Vernerillä” kurissa. Päätinpä sitten tilata saman, nimenomaan ”vähäisillä jäillä” ja näin ennalta ehkäistä ruoansulatuskoneiston mahdollista uutta työnseisausta. Siinä sitten istuimme, kuin Suomi-Ruotsi maaottelussa konsanaan, 80-vuotiaan herrasmiehen kanssa vierekkäin ja nautimme kaikkea ennaltaehkäisevät drinksut.

La notte bianca-bileet kannella

Tänä iltana laivalla oli teemana ”Valkoinen”, eli ei kun valkoinen mekko päälle ja illalliselle.  Illallisen jälkeen menin juomaan muutaman Mojiton ja sitten kannelle seuraamaan ”Valkoisia juhlia”ja ihmisten bilettämistä. Kansijuhlista kerkesin vielä pianobaariin, jossa tutustuin amerikkalaiseen rouvaan. Innostuin jopa pyörähtelemään tanssilattialla latinomusiikin tahtiin. Ne korkokengät asettelin kylläkin jossain vaiheessa nätisti vierekkäin sen pianon alle...koska laiva keinui vähän ,hah. Amerikkalaisrouvan kanssa paransimme maailmaa pikkutunneille asti. Sääennuste huomiselle meripäivälle oli huono, joten aamulla ei tarvitse aikaisin singahtaa kannelle aurinkotuolia etsimään, vaan voi vetkuilla hytissä vaikka koko päivän.

5.päivä, meripäivä

Ei auttanut ennaltaehkäisevä ”Verneri”, vaan olotila oli aamulla melko hutera ja väsymys aivan hirvittävä. Tuuli oli yhä kova ja laiva keinui melkoisesti ja keinuu yhä tätä kirjoittaessani. Kapteeni ilmoitti päivällä, että tuuli tulee tyyntymään yön aikana ja sää paranee. Käväisin aamulla kannella ja totesin, että ulos ei ole mitään asiaa. Sää oli pilvinen eikä aurinkoa näkynyt missään. Tästähän on seurauksena se, että kaikki sisätilat ovat täynnä ihmisiä ja hulina ja meno melkoista. Hetken ihmisvilinässä pyöriskeltyäni päätin suosiolla vetäytyä oman hyttini rauhaan lueskelemaan, lepäilemään ja kirjoittamaan tätä blogia.  

Illallisella aion nyt ensimmäisen kerran mennä syömään buffaan a la carten sijaan. Nyt ei yksinkertaisesti jaksa laittautua, vaikka olisikin Gala-illallinen ja kapteenikin kävisi näyttäytymässä. Mut nyt ei irtoa. Että tällainen meripäivä tällä kertaa, mutta jos joskus pitää potea pientä ”kapulaa” laivalla, on tämmöinen päivä siihen juuri oikea, sillä mitään en juuri menettänyt. Toisaalta ei tämä jatkuva laivan keinuminen tätä olotilaan kyllä ainakaan helpota. Jospa kaikki onkin tämän keinumisen syytä…

Huomenna taas uusi päivä ja vierailukohteena Barcelona.

3. päivä Catania Sisilia

Pieni varoitus heti tähän alkuun niille, joiden mielestä ”vessajutut” ovat asiattomia, eikä niistä pitäisi kirjoittaa; älkää lukeko seuraavaa kappaletta!

Asia on nimittäin niin, että minun ”ruoansulatuskoneisto” ei tykkää lentämisestä ja asettaa itsensä yleensä 1-2 vrk kestävään työsulkuun. Niin tapahtui tälläkin kertaa…taas,hah! No tilanne alkoi olla jo ohi ja koneisto taas palaamassa työhönsä, kunnes päätin eilen ahtaa itseni täyteen ihania juustoja ja kyytipojaksi valkoista viiniä. Koneisto päätti jatkaa työsulkuaan, joten siellä ne juustopalleroiset ja muut herkut juhlivat ja kelluivat valkoviinissä. Tänä aamuna päätin nopeuttaa juhlien loppumista ja koneiston työhön paluuta astelemalla unisena juoksumatolle. Yleensä 20 minuutin reipas kävely auttaa kummasti. Varmuuden vuoksi kävelin 20min ja jopa juoksin 10min, mutta ei auttanut ei, eikä ylimääräinen kahvikuppikaan saanut koneistoa käyntiin. Ei auttanut muu, kun mennä aurinkoon kirjan kanssa ja toivoa parasta.

Iltapäivällä saavuimme Cataniaan Sisiliaan ja päätin rohkeasti lähteä maihin. N. tunnin talsimisen jälkeen juustopallerot ja muut herkut alkoivat liikehtiä siihen mallin, että ruoansulatuskoneiston työsulku alkoi olla ohi. Ja minähän inhoa julkisia vessoja ulkomailla, enkä mene niihin ellei ole pakko. Vielä ei ollut pakko, joten ei kun käpälää toisen eteen ja kohti Costa Fascinosaa ja omaa hyttiä. Ehdin ja loppu hyvin kaikki hyvin! Koneisto toimii taas! Mutta mitään en kadu; oli nimittäin elämäni parasta mozzarellaa

Seuraavaksi on pakko kertoa toisenlainen tarina vatsan toimimisesta, joka eräs Costan työntekijä kertoi minulle kuultuaan, että olen Suomesta. Hänen ”koneistonsa” ei kestä kylmää, vaan alkaa käydä liikakierroksilla. Sen takia hänellä on kylmällä ilmalla aina iso kaulaliina vatsan ympärille kiedottuna korsetin tavoin. Mitkähän olisivat lääketieteelliset perustelut näille vatsantoiminnan omituisuuksille…vai lie vika korvien välissä!?

Sitten muutama sana itse Cataniasta. Ensivaikutelma katuja kävellessä oli likainen ja sottainen. Kadut vaikuttivat autioilta ja hiljaisilta eilisen Napolin hulinan jälkeen. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että oli siesta-aika ja kaikki paikat ravintoloita ja kahviloita lukuun ottamatta olivat kiinni ja ikkunoiden ja ovien edessä luukut. Aikani talsittua tulin aukioille, jonka keskipisteenä oli vaikuttava kirkko. Aukion ympärillä olikin sitten turisteja kahviloissa. Tämän jälkeen patikoin vielä hetken, jonka jälkeen suuntasin pikaisesti takaisin laivaan. Jotenkin Catania oli kuitenkin mielenkiintoinen ja hieman mystinenkin paikka. Ehkä jokin toinen kerta talsin katuja kauemminkin. Ensimmäiset ostokset sain kuitenkin tehtyä; magneetti jääkaapin oveen.

Minusta ei ikävä kyllä sentään näillä reissusilla ole ravintolavinkkien antajaksi, johtuen yksinkertaisesti siitä syystä, että erittäin harvoin syön tai juon maissa. Risteilypakettiin nimittäin kuuluvat sekä ruoat että juomat, joten sitä tottakai yrittää aikatauluttaa maissaolot laivan ruoka-aikatauluihin sopivaksi. Pikkuhiljaa huomaa, että sitä alkaa noudattaa tiettyjä rutiineja myös laivalla. Eikä siinä todellakaan mitään pahaa tai väärää ole, jos olostaan nauttii.

Catania-vierailun jälkeen minunkin päiväni noudatti tiettyjä rutiineja. Iltapäivädrinksu, ruokaperäset, suihku, illallinen, iltadrinksu, show jne. Tänään tosin jäi varsinainen pääsow näkemättä, mutta istuskelin isossa baarissa katsomassa interaktiivista showta, jossa yleisöstä valittiin vapaaehtoisia osallistuji. Hauskaa oli, kieltämättä, ja lähes kaikki osallistujat olivat selvinpäin… ja tällä sapnuulalla mennään mitä todennäköisemmin myös huomenna. Paitsi, että Maltalle saavutaan jo kello 8 ja sieltä lähdetään jo klo 14.30, joten vähän pitää ajatella erilailla. Mutta siitä lisää huomenna…