Juustomaahan

ke 6.6.2018
Alkujorinoita

Jo on aikoihin eletty, kun minä, joka rakastan aurinkoa ja lämpöä, pakkaan kesälomareissuun mukaan soft shell-takin, gore texin-kegät, pipon ja hanskat. Voisin jopa itsekin kuvitella, että kyseessä on painajaisuni tai erittäin paha "källi", mutta ei, sinne ne meni kaikki matkalaukkuun ja kansi kiinni. Seuraava reissuseni suuntautuu aurirantojen sijaan Sveitsiin ja Engelbergin kylään. Kylä itse sijaitsee vain n. reilussa 1000m, mutta perjantaina olisi tarkoitus tehdä retki Mt. Titlikselle, joka onkin sitten pikkusen korkeammalla, eli reilussa 3000m. En usko, että olen koskaan vieraillut noin korkealla. Sveitsissä olen kerran aikaisemmin käynyt, ja vaikka silloinkin muistan ihailleeni maisemia, en usko, että noin korkealla olimme. Kaikesta vaatehässäkästä huolimatta odotan innolla näkeväni kunnon Alppimaisemat.

Sveitsiin minut vie kansainvälisen nuorisoryhmä Up With Peoplen kokous. Ai, että tuntuu hienolta sanoa, että olen menossa nuorisoryhmän kokoukseen, hah. Tosin melko keski-ikäistä se kokoontuva porukka siellä on, mutta ollaan myö kaikki joskus hamassa menneisyyvessä nuoria oltu. Joka vuosi ko. kokous/tapaaminen järjestetään jossakin päin Eurooppaa. Itse olen ollut mukana Antwerpenissä Belgiassa, Tallinassa Virossa, Roomassa Italiassa ja Munchenissä Saksassa ja joka kerta reissu on ollut onnistunut. On ihanaa viettää muutama päivä "positiivisessa kuplassa" saman henkisten ihmisten kanssa. Meitä kaikkia yhdistää reissaaminen Up With Peoplen mukana; osa on reissannut vuosikymmeniä sitten ja osa muutama vuosi sitten. Tällä kertaa meidän ryhmäläisiä, eli C91-92 reissanneita, pitäisi saapua paikalle 13-14 henkilöä. Osaa en ole nähnyt sitten vuoden -92. Ihan mieletön juttu!!!

to 7.6.2018
Perillä Engelbergissä

Sinivalkoiset siivet lennättivät minut aikataulun mukaisesti Zurichiin, josta aina yhtä ihanan sarkastinen belgialainen cast-kaverini Koen  poimi minut ja pari muuta autonsa kyytiin. Keula kohti Engelbergia, jonne saavuimme vain yhden mutkan kautta. Keskustelimme kiivaasti Joulupukista, joten yksi pieni risteys meni kaikilta ohi, kunnes Gps-laite alkoi flaamin kielellä höpöttää, että olemme värällä tiellä. No, pikkumutka siitä onneks vaan tuli...Maisemat perillä olivat häikäisevän kauniit; kaikki se vehreys, lumiset vuorten huiput, alppityyliin rakennetut talot jne. Sääkin oli hyvä, aurinko paistoi varsin lämpimäsit puolipilviseltä taivaalta, tosin pilvet roikkuivat välillä uhkaavan näköisinä vuorten päällä, mutta sinne ne myös jäivät.

Hintataso täällä on Suomeakin kalliimpi, riippuen paikasta tietty. Lounas Spannort hotellilla, johon kuului salaattii, lämmitetty ciabattaleipä kanatäytteellä ja 0,5l limu maksoi n.17€, kun taas kanahampurilainen ja miniolut 0,2 l läheisessä pubissa maksoin n. 25€. Palkkatasohan täällä on kova, joten niin ovat hinnatkin. Onneks suurin osa ruokailuista sisältyy joko hotellihuoneen tai itse tapahtuman hintaan, joka on jo etukäteen maksettu.

Yksi todella mielenkiintoinen juttu tuli eteen heti tänne saavuttuamme. Kylän rautatieaseman edessä oli ainakin kaksi bussilastillista intialaisia turisteja, siis keskellä sveitsiläistä retkeily- ja talviurheilukeskusta intialaisia turisteja. En ole ikinä pitänyt heitä retkeily- tai talviurheilukansana ja myöhemmin selvisi, etteivät he täällä urheilemassa ja ulkoilemassa olleetkaan. He olivat täällä vierailemassa Bollywood-leffojen filmauspaikoilla Mt.Titlitsillä; eli Engelbergiin tullaan myös Bollywoodleffojen takia.



pe 8.6.2018
Mt. Titlis ja alppitorvet

Mieletön kokemus! Tämän jälkeen voi sanoa, että olen käynyt vuorella! Matka Mt.Titliksen huipulle kahdella eri "kondolihissillä" jo sinänsä oli minulle kokemus ja maisemat henkeäsalpaavan kauniit. Nyt tuli myös todistetuksi, etten kärsi korkeanpaikankammosta, en nimittäin ollut aivan varma asiasta. Ja niitä intialaisia mielenkiintoisine hajuineen muuten riitti joka paikkaan...

Perille päästyämme meitä odotti kaunis puolipilvinen sää. Tottakai lämpötila laski huimasti laakson lämpötilaan verrattuna, mutta yleisesti ottaen meillä oli hyvä tuuri sää suhteen, sillä olisi ollut todella kurjaa, jos vettä olisi satanut vaakatasoon tai huipulla olisi ollut myrskytuuli tms.  Sää huipulla vaihtelee todella nopeasti, mutta tällä kertaa yläkerranheppu piti sen aurinkoisena koko parituntisen vierailumme ajan.

Huipun lumiosuudella oli hauskaa seurata mm.niitä intialaisia ja kiinalaisia ihmettelemässä ja iloitsemassa lumesta; kuin lapsia lelukaupassa. Toinen hauska asia oli niiden intialaisten poseeraukset pahvisten, Bollywood-tähtiä esittävien, kuvien vieressä. En ilennyt ottaa kuvaa heistä, mutta heitä oli hupaisaa seurata. (Onneksi kaveri oli kuvan ottanut ja sain luvan lainata sitä)  On nimittäin tärkeää poseerata juuri oikeassa asennossa kädet oikealla tavalla. Huipulla oli heitä varten oma kauppa, jossa myytiin kaikenlaista Bollywood-kamaa ja pystyi otattamaan valokuvia yms. Höppäniä!

Huipulla oli myös jäätikön alle tehty luola. Jotenkin odotin siltä enemmän, mutta näkemisen arvoinen se silti oli. Enkä saanut sielläkään paniikkikohtausta, joten en myöskään kärsi ahtaan- tai suljetunpaikankammosta.

Olen usein kuullut ihmisten sanovan, etteivät kuvat anna oikeaa kuvaa paikan tai asian kauneudesta, ja nyt ymmärrän miksi. Laitan tänne kuvia Mt. Titliksestä, mutta ne eivät todellakaan anna täydellistä kuvaa paikan kauneudesta. Tätä paikka voin kyllä lämpimästi suositella, varsinkin kaikille sellaisille, jotka eivä ole aikaisemmin käyneet vuorilla. Niille, jotka käyvät laskettelemassa Alpeilla, tämä on vain yksi vuori toisten joukossa. Ja tottakai jos olet Bollywood-leffa fani, niin ei kun huipulle vaan.

 Uskalsin myös ottaa riskin ja kävellä tätä riippusiltaa pitkin. Kuvia en juuri muita ottanut, koska pelkäsin koko ajan, että tiputan puhelimeni. Kokemus oli melkoinen, sillä sillan pohjan läpi näki alas...jonnekin kauas..

Lisäksi pääsin tänään kokemaan toisen tyypillisen sveitsiläisen jutun; nimittäin kuuntelemaan alppitorvia ja jodlaamista. Illallinen oli järjestetty maatilalle, jossa meille esiintyi jodlaava ryhmä alppitorivineen. Maistoin myös keltaista makkaraa, huippuhyvää, ei aavistustakaan mitä, ja hyvää risottoa. Ikävä kyllä sentään vatsani oli jo ensimmäisen lautasen ja parin paikallisen siiderin jäljiltä sen verran täysi, että minun oli pakko skipata sveitsiläinen raglette perunoineen. Toisaalta voi olla, että se oli ihan hyväkin juttu ottaen huomioon mitä tapahtui juustohulluuteni seurauksena edellisellä risteilylläni...

Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet...

















Lopuksi:
Taas on yksi ihana EAM (European Alumni Meeting) takana ja kroppa ja mieli täynnä positiivista energiaa. Oli taas aivan huippua tavata vanhoja tuttuja yli 20 vuoden takaa, sekä solmia uusia ystävyyssuhteita mielenkiintoisten ihmisten kanssa, ihmisten, joiden elämään Up With People on myös kuulunut. Kenellekään ei tarvinnut selittää miten tuo UWP- vuosi on vaikuttanut meihin tai mitä kaikkea olemme kokeneet. Ymmärrys ja yhteenkuuluvuus olivat kaikkialla läsnä! EAM:ssa kaikki unohtavat tittelinsä tai tittelittömyytensä ja pitävät hauskaa yhdessä viikonlopun ajan. Kenenkään ei tarvitse miettiä työkiireitä tai-huolia, eikä kotiaskareita tai arjen kiireitä ja huolia; saa ja pitääkin nauttia ja olla hauskaa. Tottakai paikalta löytyy myös olkapäitä, ja paljon, joihin nojata, jos niitä tarvitsee. EAM- viikonlopun aikana voi elää pari päivä uudelleen UWP-elämää, ilman isäntäperhettä ja showta tosin. Tuo viikonloppu on viikonloppu "onnellisuuskuplassa" erilaisine tunnetiloineen ja satoine halauksineen. Olen kokukussa noihin viikonloppuihin. Kymmenen kuukauden päästä on vuorossa seuraava EAM ja paikkana tällä kertaa Ennis, Irlanti. Maltan tuskin odottaa!!! Mutta ennen sitä on vuorossa monia muitakin ihania reissusia lähelle ja toivottavasti myös vähän kauemmaksi...

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs', Jumala, ihmeitäs' julistaapi se vuosi vuodelta

On taas Suvivirren ja kyynelten aika; miksi kyynelten, en tiedä, mutta jokainen kerta, kun kuulen Suvivirren koulun päättäjäispäivänä, silmäkulmat kostuvat ja kurkkua kuristaa sen verran, että puolet virren sanoista jää kurkkuun jumiin. Olen monta kertaa miettinyt miksi liikutun niiiin valtavasti, onhan kyseessä kuitenkin ilon ja helpotuksen päivä. Loma alkaa ja kiire loppuu kuin seinään. Vastausta en vieläkään tiedä. Ehkä kyse on haikeudesta tai kaihosta; jonkin loppumisesta tai luopumisen vaikeudesta. Tai kaikesta tästä...en tiedä ja turhapa sitä on liikaa miettiäkään. Antaa kyynelten tulla, jos on tullakseen...

Tänä päivänä alkaa siis myös SE loma, ji-huu, ja aion lähteä seikkailemaan ja naattimaan aina Piäkirkolle asti. Sillä minähän asustan Piäkirkon lähikylässä, Vantaan pitäjässä, joten matka piäkirkolle on aina nykyisen seikkailu. Käynnit ihan Piäkirkon ytimessä ovat vuosi vuodelta vähentyneet, koska omalta kylältä löytyy nykyjään kaikki palvelut, joten tunnen olevani jonkinlainen turisti aina siellä vieraillessani.

Tarkoitus on nauttia muutaman ihanan kollegan kanssa pientä purtavaa ja muutama ilomalja ja sen jälkeen siirtyä mittariautolla kohti Piäkirkon vilskettä ja vilinää. Mielet täynnä iloa ja hauskan pitoa. Saa nähdä miten tällä kertaa käy...

Hyvin kävi; en kaatunut enkä kadottanut mitään. Pakko kyllä myötää etten nähnyt montaakaan Piäkirkon turistinähtävyyttä, en edes rautatieaseman Kivimiehiä. Ainoa nähtävyys, jonka näin, oli Uspenskin katedraali, sillä nautimme juomia siinä naapurissa parkissa olevassa laivabaarissa. Piipahdimme ensin jossain pikkubaarissa, sitten laivabaarissa ja lopuksi karaokebaarissa, niin ja kotimatkalla vielä lähibaarissa. Joten neljä eri baaria näin. Ilta oli ihan ok. Alkuilta oli mielestäni tosi ihana; tanssittiin nurmikolla paljain varpain ja pidettiin hauskaa. Sitten Piäkirkolle päästyämme pitikin yrittää malttaa istua nätisti paikallaan pitkän pöydän ääressa ja keskustella sivistyneemmin ja rauhallisemmin...siinä en ihan onnistunut, mutta eipä paljon haittaa. (Niitä muita varmaan haittasi, mutta se on heidän ongelmansa) Sää oli ihana ja paikkana ravintolalaiva oli kiva; hieno valinta eräältä kollegalta. Sitä paikkaa voin lämpimästi suositella.

Nyt olen siis lomalla ja pikkuhiljaa pitää alkaa suunnittelemaan pakkaamista seuraavaa reissusta varten. Yleensä lähden heti loman alettua kohti lämpöä ja aurinkoa, nyt vuorossa on hieman erilainen paikka...mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.