Kirjoja, kuntoilua ja kuohuviiniä!

Perillä; päivä 1

Kukon laulun aikaan ylös ja sinivalkoisilla siivillä kohti Saapasmaata. Perille päästiin täsmällisesti sekä minä että matkatavarat. Se on aina pieni jännärin paikka seisoa siellä matkalaukkuhihnan luona ja odottaa/toivoa, että se oma laukku sieltä ilmaantuu. Yleensä näin käykin, mutta muutaman kerran on laukun pentele päättäny lähteä kiertämään mualimaa omin luvin. Nyt se tuli kuitenkin kiltisti muiden laukkujen mukana. Ji-huu!

Reilun tunnin Milanon lentokentällä odottelun jälkeen päästiin viimein matkaan kohti Savonaa ja laivaterminaalia. Odottavan aika lentokentällä oli pitkä! Joskus hamassa menneisyydessä tykkäsin seurata lentokentällä ihmisiä, mutta nyt sieltä haluaa ja äkkiä pois tai eteenpäin.

Perille Savonaan saavuttiin sen verran myöhään, että lounasaika oli jo ohi, joten jouduin ottamaan Menun sijasta käteen drinkkilistan. Kamala kohtalo. Sitten pitikin jo singahtaa pakolliseen pelastusharjoitukseen pelastusliivit päällä. Sitä tuntee itsensä jonkin verran hölmöläiseks, kun seisoo pelastusliivit päällä rivissä laivan kannella muiden kanssamatkustajien kanssa...mutta kuuliaisena Eu- kansalaisenahan sitä tekee mitä säännöt sanoo...

Seisonta/pelastusharjoituksen jälkeen oli onneks päiväkahviaika, ja sain vihdoin pikkupurtavaa. Alkoi nimittäin jo äkämielikärttyisyys hiipiä kulman takaa. No tilanne oli pienillä täytetyillä leivillä ja hedelmillä pelastettu. ja mieli taas hyvä, iloinen ja tyytyväinen. Sitten palailinkin hyttiin purkamaan sinne kannettua matkalaukkua ja ilokseni huomasin, että hyttiin oli ilmestynyt myös kuohuviinipullo, yksi Costaclubin lahjoista. Milloinkahan Tallink-Silja ottaa käyttöön saman???....

Jätin kuitenkin kuoharin tällä kertaa korkkaamatta ja suuntasin jännittyneenä kohti illallisravintolaa. Aikaisemmilla risteilyillä olen tavannut illalliseurueessa todella mielenkiintoisia ihmisiä eri puolelta maailmaa. Heidän kanssaan on tullut ”parannettua” moni yleismaailmallinen ongelma ja kuultua mielenkiintoisia tarinoita ja näkökulmia eri asioihin.

No, tällä kertaa alku ei ollut lupaava…pöytäseurueeseen kuului lisäkseni  kaksi perhettä ja yksi nuorehko mies. Ensimmäinen puolituntia meni tuppisuuna, joka oli kyllä minulta melkoinen saavutus, koska oli kuitenkin juonut ”valkoista rupattelulientä” kaksi lasillista ruokaa odotellessa. Mutta sitten ihana kiinalaisrouva mursi jään ja alkoi kysellä ruokalajeista ja käytänteistä. Hän oli onnistunut tilaamaan vain juustoja ja yhden pienen pääruoka-ateria, koska ei tiennyt ja ymmärtänyt illallislistan ideaa. Ideahan on se, että listalta tilataan kaikista kohdista yksi annos, koska annokset ovat pieniä. No, tämä iloinen kiinatar tilasi sitten uudestaan alkuruoan, kun olimme ensin syöneet jälkiruoat. Huomenna kaikki menee sitten sujuvammin. Toinen perhe osoittautui unkarilaiseksi, eli sukulaiskansasta sain myös seuraa. Pakko myöntää, että en tunnistanut heidän kieltään; veikkailin jotain slaavi kieltä. Olisi pitänyt Juhan olla mukana, hän on mestari eri kielien tunnistamisessa.

Illallisen jälkeen käppäilin baareissa ja katselin ihmisvilinää ja ilon pitoa. Väsymys alkoi pikkuhiljaa hiipiä, joten kuuntelin illan pääesiintyjää teatterissa vain hetken ja vetäydyin oman hytin rauhaan kirjoittamaan tätä blogia ja valmistautumaan matkalle kohti höyhensaarta. Huomenna on taas uusi päivä…