Päivä 2; ”Nähdä Napoli ja kuolla”

Taisi olla Goethe joskus 1600-1700-luvulla, joka päästi suustaan kyseisen lauseen. Se mitä hän sillä tarkoitti, on jäänyt minulle hieman epäselväksi. Ehkä Napoli oli silloin kukoistavan kaunis ja hieno tms. Tämän päivän Napoli, ei kyllä näin yhden päivän vierailun perusteella, ole kyseisen lauseen arvoinen. Napolissa on kyllä jotain jännittävää; kapeita ja pimeitä katuja, pieniä kauppoja ja kahviloita ja hienojakin historiallisia rakennuksia. Tällä kertaa tämä keskivertomatkailija ei nyt jaksanut innostua Napolista tai sen nähtävyyksistä kovinkaan paljon. Reilu tunti kävelyä kapeilla kaduilla ja upealla rantatiellä riitti tällä kertaa.  

Eilen tämän reissusen ”kolmen koon” teemasta kaksi jäi kokonaan toteuttamatta, joten ajattelin tänään korjata asian. Terveellisen aamiaisen jälkeen singahdin kuntosalille ja rehkin siellä melkein tunnin. Sen jälkeen nappasin hytistä kirjan kainaloon ja astelin tomerasti ja määrätietoisesti yläkannelle aurinkotuoliin lukemaan. Auri paistoi ihanan lämpimästi ja Adler-Olsenin kirja koukutti heti Nyt voin sit hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kaikki kolme koota, ovat toteutuneet tällä reissusella.

Kuntosalirehkimisen, lukemisen ja Napolin kävelylenkin jälkeen iski uuvakki ja oli pakko mennä siestalle, eli ruokaperäsille, jotta taas jaksaisi illalla männä immeisten ilimoille. Päiväkahvi ja pikkupurtava, suihku ja ei kun taas menoks. Ilallisella oli teemana mozzarella, koska ilmeisesti tämä alue on kuulu mozzarella-juustosta. Ja oli muuten hvyää…tilasin kolme annosta, joissa kaikissa oli mozzarellaa. Saa sitten nähdä miten masu reagoi juustoylikuormaan ja valkoviiniin…oi joi joi…

Tänä iltana aion myös mennä katsomaan illan esityksen ”Illusions Magic”. Ja ehkä ottaa vielä lasillisen sitä kuohuviiniä, koska se on vielä kolmen koon teemasta tältä päivältä toteutumatta, sillä valkoinen viini ei ala k:lla. Huomiseen.  

Laivan kuntosali

Kirjoja, kuntoilua ja kuohuviiniä!

Perillä; päivä 1

Kukon laulun aikaan ylös ja sinivalkoisilla siivillä kohti Saapasmaata. Perille päästiin täsmällisesti sekä minä että matkatavarat. Se on aina pieni jännärin paikka seisoa siellä matkalaukkuhihnan luona ja odottaa/toivoa, että se oma laukku sieltä ilmaantuu. Yleensä näin käykin, mutta muutaman kerran on laukun pentele päättäny lähteä kiertämään mualimaa omin luvin. Nyt se tuli kuitenkin kiltisti muiden laukkujen mukana. Ji-huu!

Reilun tunnin Milanon lentokentällä odottelun jälkeen päästiin viimein matkaan kohti Savonaa ja laivaterminaalia. Odottavan aika lentokentällä oli pitkä! Joskus hamassa menneisyydessä tykkäsin seurata lentokentällä ihmisiä, mutta nyt sieltä haluaa ja äkkiä pois tai eteenpäin.

Perille Savonaan saavuttiin sen verran myöhään, että lounasaika oli jo ohi, joten jouduin ottamaan Menun sijasta käteen drinkkilistan. Kamala kohtalo. Sitten pitikin jo singahtaa pakolliseen pelastusharjoitukseen pelastusliivit päällä. Sitä tuntee itsensä jonkin verran hölmöläiseks, kun seisoo pelastusliivit päällä rivissä laivan kannella muiden kanssamatkustajien kanssa...mutta kuuliaisena Eu- kansalaisenahan sitä tekee mitä säännöt sanoo...

Seisonta/pelastusharjoituksen jälkeen oli onneks päiväkahviaika, ja sain vihdoin pikkupurtavaa. Alkoi nimittäin jo äkämielikärttyisyys hiipiä kulman takaa. No tilanne oli pienillä täytetyillä leivillä ja hedelmillä pelastettu. ja mieli taas hyvä, iloinen ja tyytyväinen. Sitten palailinkin hyttiin purkamaan sinne kannettua matkalaukkua ja ilokseni huomasin, että hyttiin oli ilmestynyt myös kuohuviinipullo, yksi Costaclubin lahjoista. Milloinkahan Tallink-Silja ottaa käyttöön saman???....

Jätin kuitenkin kuoharin tällä kertaa korkkaamatta ja suuntasin jännittyneenä kohti illallisravintolaa. Aikaisemmilla risteilyillä olen tavannut illalliseurueessa todella mielenkiintoisia ihmisiä eri puolelta maailmaa. Heidän kanssaan on tullut ”parannettua” moni yleismaailmallinen ongelma ja kuultua mielenkiintoisia tarinoita ja näkökulmia eri asioihin.

No, tällä kertaa alku ei ollut lupaava…pöytäseurueeseen kuului lisäkseni  kaksi perhettä ja yksi nuorehko mies. Ensimmäinen puolituntia meni tuppisuuna, joka oli kyllä minulta melkoinen saavutus, koska oli kuitenkin juonut ”valkoista rupattelulientä” kaksi lasillista ruokaa odotellessa. Mutta sitten ihana kiinalaisrouva mursi jään ja alkoi kysellä ruokalajeista ja käytänteistä. Hän oli onnistunut tilaamaan vain juustoja ja yhden pienen pääruoka-ateria, koska ei tiennyt ja ymmärtänyt illallislistan ideaa. Ideahan on se, että listalta tilataan kaikista kohdista yksi annos, koska annokset ovat pieniä. No, tämä iloinen kiinatar tilasi sitten uudestaan alkuruoan, kun olimme ensin syöneet jälkiruoat. Huomenna kaikki menee sitten sujuvammin. Toinen perhe osoittautui unkarilaiseksi, eli sukulaiskansasta sain myös seuraa. Pakko myöntää, että en tunnistanut heidän kieltään; veikkailin jotain slaavi kieltä. Olisi pitänyt Juhan olla mukana, hän on mestari eri kielien tunnistamisessa.

Illallisen jälkeen käppäilin baareissa ja katselin ihmisvilinää ja ilon pitoa. Väsymys alkoi pikkuhiljaa hiipiä, joten kuuntelin illan pääesiintyjää teatterissa vain hetken ja vetäydyin oman hytin rauhaan kirjoittamaan tätä blogia ja valmistautumaan matkalle kohti höyhensaarta. Huomenna on taas uusi päivä…

Lähtötunnelmia

"Hei, hei, musta tuntuu,että (kohta) mä meen...(J.Karjalaista mukaillen), eli lähtölaskenta seuraavaalle reissuselle lähestyy loppuaan. Kaksi yötä ja sit mennään...Seuraava reissunen tulee suuntautumaan Välimerelle. Aion risteillä siellä viikon. Ihastuin risteilemiseen tapana matkustaa reilut kolme vuotta sitten, jolloin ensimmäisen kerran astuin italialaisen Costa-varustamon luksuslaivan kyytiin. Se oli kyllä "rakkautta ensi kokemuksella" kyseistä matkustustapaa kohtaan. Sen jälkeen olen risteillyt Costan laivoilla neljä kertaa, eli tuleva risteily on minulle kuudes. Costan laivat ovat vieneet minua itäiselle ja läntiselle Välimerelle, Karibialle ja Suezin kanavan kautta Intian valtamerelle.

Costa Fascinosa Mykonoksen edustalla

Näissä risteilyissä minua erityisesti viehättää matkustamisen helppous. Viikossa pääset vierailemaan 5-6 eri kaupungissa vähintään 2-3 eri maassa. Ja kaikki tämä tapahtuu ilman, että sinun täytyy vaihtaa hotellia tai raahata hikipäissäsi matkatavaroita paikasta toiseen; mukava hotellihuoneesi seilaa mukanasi ja matkatavarasikin jopa kannetaan laivaan puolestasi. Lisäksi laivalta löytyy myös hyvä kuntosali, kylpyläosasto, PALJON siistejä vessoja,hah, kauppoja ja teatteri, jossa on joka ilta jokin kabareetyylinen esitys. Tämän lisäksi laivan ravintoloissa on kaikenlaista ohjelmaa erilaisine teemoineen tarjolla läpi päivän...

Kuva sisähytistä Costa Diademalta

Mihinkään ei ole pakko mennä tai osallistua, mutta halutessaan saa itselleen myös todellisen aktiiviloman tai sitten voi vetäytyä omaan mukavaan hyttiin lueskelemaan tai lepäämään. Helppoa ja leppoisaa, vai mitä?

Näillä risteilyillä olen myös tavannut paljon erittäin mukavia,hauskoja ja mielenkiintoisia ihmisiä Nokian entisestä vientijohtajasta itävaltalaiseen LeijonaLadyyn ja ruotsalaisesta hipistä ranskalaiseen hotellin omistajaan. Kaikenlaisia persoonia maan ja taivaan väliltä. Olen kuullut uskomattomia tarinoita ja käynyt mielenkiintoisia keskuksteluja, joissa kommunikaatiokielinä olen suomen lisäksi käyttänyt englannin, ruotsin, saksan, ranskan, italian ja espanjan sekoitusta ja hyvin olen tullut ymmärretyksi ja ymmärtänyt muita.

Suomiruotsiranskaitävaltathaimaa-risteilijöitä Malen kadulla

Huippua on myös se, että ruoka ja juomat sisältyvät matkan hintaan, joten kotomaassa ei tarvitse etukäteen miettiä paljonkohan rahaa niihin kuohari- tai viinilasillisiin, ihaniin drinksuihin, erikoiskahveihin yms. tulee menemään , ja vielä helpottavampaa on se, ettei seuraavana aamuna tarvitse paniikin partaalla  kaivella käsilaukun pohjalta tai rintsikoiden välistä , pankkikorttikuitteja ja todeta, että "O-ho ja Apuwa" , siis sikäli mikäli se pankkikortti on vielä tallella...

Hörsylädrinkkejä

Ja onhan nämä risteilyt minulle keskivertomatkaajalle todellista luksusta. Henkilökunta on superystävällistä ja sinua kohdellaan kuin kuninkaallista viiden tähden hotellissa. Ruoka on hyvää ja valikoima kattava. Aamiaisen ja lounaan syön aina buffassa ja illallisen a la cartessa. Minusta on kivaa ja  juhlavaa puketua illalliselle hameeseen tai mekkoon ja korkkareihin arkisten ja jokapäiväisten farkkujen, villapaidan ja lenkkareiden sijaan. Illallisella viini kaadetaan laseihin ja ruoka tietenkin tarjoillaan pöytiin ammattitaitoisen ja superystävällisen henkilökunnan toimesta. Pöydillä on hienot, valkoiset pöytäliinat, mutta tunnelma on rento, eikä tämä keskivertomatkaajakaan panikoi, vaikka viinilasi kaatuisikin pöydälle.



Olen aina tykännyt risteilemisestä myös Helsinki-Tukholma-Tallinna väleillä. Minusta näilläkin laivoilla on ollut kivaa; yleensä ihmiset ovat hyvällä tuulella ja näyttävät nauttivan olostaan. Ruoka on ollut ihan hyvää( hintaan nähden )ja juomaa on ollut riittävästi. Risteily on kuitenkin aina omavalintainen irtiotto arjesta!

Nyt enää edessä huominen pakkaaminen,,, ja sit mennään!

Minä matkailijana

Matkustusyyliltäni en todellakaan ole enää mikään reppumatkaaja, siihen olen aivan liian vanha ja mukavuuden haluinen. Retkeilymajojen makuutilojen tai junien makuuvaunujen jakaminen tuikituntemattomien ihmisten kanssa ei todellakaan enää houkuta, se jopa pelottas hieman. Samoin teltta-makuupussi-yhdistelmä saattaa jäädä sinne valitalistan häntäpäähän Jos voi valita, valitsen sängyn ja kunnon sisätilat. Mökkeily Potkun saaressa on sitten ihan eri juttu, mutta siitä myöhemmin..

En myöskään ole mikään "extriimi" suorittajamatkailija, joka haluaa matkoillaan aina astua oman mukuvuusalueensa ulkopuolelle ja saada elämäänsä koko ajan vauhdikkaita, uusia ja vaarallisia tilanteita ja kokemuksia. Mielestäni lomalla ei tarvitse suorittaa koko ajan. Uutta on kiva nähdä ja kokea, mutta turvallisessa kontekstissa ja usein myös omalla mukavuusalueella.

Kesäiset, nyt jo tavaksi tulleet, KuopioRock-festarit edustavat minulle sitä "extriimiä" ja ne saavat myös riittää epämääräisissä vessoissa pissaamiseen, nurmikolla istumiseen  ja nuorison keskellä juopotteluun. Todella kivaa siellä oli ensimmäisellä kerrallakin, mutta vielä kivempaa oli viime kerralla, kun ostimme liput VIP-alueelle, siellä sai istua penkillä tai jopa pehmustetulla sohvalla sikäli mikäli malttoi ylipäätänsä istua...mutta ne vessat oli sielläkin hieman epämääräiset. Mutta vessoista huolimatta sinne pitää päästä tänäkin kesänä, joten siitäkin kokemuksesta lisää myöhemmin.

Olen ehkä ennen kaikkea aurinkolöhömatkaaja, eli minusta aurinko ja löhöily on ihanaa. Matkustan siis mieluummin aurinkolöhölomalle kuin kaupunki-hiihto- tai vaelluslomalle. Aurinkolomallakin tosin parkkeeraan mieluiten hotellin uima-altaalle, koska...? No koska, voin käydä oman hotellihuoneen omassa vessassa, hah! Kaupunkivaelluksillakin ongelma usein on sen vessan löytäminen...Apuwa. Nyt alkaa näyttää siltä, että tuo vessa nousee hieman liian keskiöön näissä tarinoissa.. Se ei suinkaan ole tarkoitus...

Olen myös mukavuushaluinen matkaaja, ns. keskitien kulkija. En halua reissuilta 5 tähden hotelleja, kalliita ostoskeskuksia kalliine merkkivaatteineen, Michelin- ravintoloita, kalliita viinejä tai konjakkeja, hienoja iltapukuja jne. Keskitaso kelpaa minulle täydellisesti; se tuo minulle matkustamiseen sen rentouden ja mukavuuden. En todellakaan tuntisi oloani rennoksi ja kotoisaksi superhienossa ravintolassa, missä koko ajan pelkäisin kaatavani viinilasillisen tai tiputtavani ruokaa valkoisena hohtavalle pöytäliinalle. Ja ne huippuhienojen hotellien vessat olisivat varmaan niin hienoja, ettei siellä uskaltaisi tarpeitaan tehdä; tulisi ujokakkaolotila.

Nyt saa jaarittelu riittää sillä seuraava matka mualimalle häämöttää jo nurkan takana...Sillä reissulla yhdistyy lähes kaikki ne asiat, joita minä matkustamiselta haen...lisää piakkoin