Tiällä sitä tuas ollaan, isolla laevalle jälleen kerran!
Mutta miks en olis, koska ei tähän tapaan matkustaa vaan voi kyllästyä. Tällä
kertaa olen reissussa yksin, joten tämä on todella turvallinen ja helppo tapa
reissata ja nähdä useampi kohde samalla reissulla. Tällä kertaa Costa Pasifica
kuljettaa minua Civitavecchian , Savonan, Marseillen, Arrecifen, Santa Cruz de
Teneriffen, Funchalin ja Malagan kautta takaisin Civitavecchiaan ja siitä
Rooman kautta takaisin Helsinki-Vantaalle. Olen tarkastellut tätä reittiä
aikaisemminkin ja nyt minulla oli vihdoin mahdollisuus toteuttaa se. Tämän
reitin risteilyjä tehdään vain muutamia keväisin ja syksyisin.
Saavuin laivalle eilen matkan mennessä sujuvasti ja
mutkattomasti sinivalkoisilla siivillä ja tila-autolla matkustaen. Costan
kanta-asiakasohjelma suosi minua tällä kertaa ja sain hyttiluokan korotuksen
minisviittiin parvekehytin hinnalla. Hytin lisäksi korotukseen kuuluu lähes
kaiken kattava juomapaketti sekä hytin erityispalvelut. Ei käy valittaa.
Hytissä odotti taas kuohuviinipullo ja pikkupurtavaa. Tämän risteilyn ajattelin
vetäistä k-teemalla eli kiireettömyyttä, köllöttelyä, kirjoja, kuntoilua ja
kuohuviiniä. Nähtäväksi jää mitä missäkin suhteessa…
Ensimmäinen päivä laivalla on aina vähän väsyttävä lähinnä
matkustamisesta johtuen. Niin nytkin. Heti laivalle päästyäni suunnistin lounaalle
buffetravintolaan ja sen jälkeen laivan aulabaariin kuohuviinille odottelemaan
matkalaukkuni hyttiin toimittamista. Pian se sinne tuotiinkin. Laukun
purkamisen jälkeen olin aivan valmis peittojen alle ja pienelle siestalle…Tällä kertaa tosin jaksoin hilata itseni myös pakolliseen pelastautumisharjoitukseen. Viime risteilyllä emme sinne Juhan kanssa ehtineet ja saimme "äkäisiä" huomautuslappuja hyttimme postilaatikkoon, joten toista kertaa perkäkkäin en uskaltanut siltä olla pummilla..
Tällä risteilyllä minulla on oikeus syödä club-ravintolassa
kaikki ateriat hyttiluokankorotuksesta johtuen, mutta luulenpa, että käyn
siellä vain illallisella. Jotenkin ajatus siitä, että pitäisi olla
”tällingissä” heti aamupalalla, ei oikein houkuta. Tai ei kai sitä mikään pakko
olisi, mutta jotenkin tuntuu, että tavallinen buffa riittää aamuisin. Tietysti
meripäivinä, jolloin koko popula on laivalla, voi olla, että suosin
club-ravintolaa, jossa istumapaikkaa ei tarvitse etsiä eikä tungoksesta
ahdistua.
Illallinen club-ravintolassa oli hyvä. Se pitää samalla
tavalla sisällään alkupalan,alku-ja pääruoan ja jälkiruoan uin tavallisessa a
la carte-ravintolassakin. Ero olikin sitten juomien tilaamisessa. Kattavampi
juomapaketti sai aikaan sen, että eteeni läväytettiin ”melko” kattava viinilista,
josta sain valita itse viinini, kunhan ne eivät maksaneet yli 9e lasilta.
Helppoa kuin mikä-no ei ollut! Eihän mulla ole mitään hajua viinilistoista.
Tunnistan kyllä joitakin rypälelajikkeita ja päädyin sitten nimeltä tuttuun
lajikkeeseen. Ihan hyvä viini se oli, ei siinä moitittavaa, mutta liian
”hankalaa” minulle. Olen tähän asti aina ollut tyytyväinen saamiini viineihin a
la cartessa, vaikka en niitä itse ole valinnutkaan.
No tämä episodihan toistui
tietenkin myös viinibaarissa, minne illallisen jälkeen päätin mennä live
pianisti/trubaduuria kuuntelemaan. Pyysin lasillisen valkoviiniä ja sain eteeni
kattavan viinilistan. En tietenkään enää muistanut mitä olin illallisella
tilannut, joten pyysin baarisetää suosittelemaan jotain. Eli nyt minun on henkisesti
valmistauduttava siihen, että joka kerran viiniä tilatessani, täytyy ainakin
näyttää siltä, että tutkii sitä viinilistaa ja sitten vaan
entten-tentten-teelikamentten- otan tätä, meni sitten syteen tai saveen.
Parin viinilasillisen jälkeen olinkin aivan valmista kauraa
menemään vällyjen alle. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään, kun jo kömmin
hyttiin lukemaan. Uni tuli ennen kymmentä, mutta hyvä niin, sillä vielä on
montaa päivää jaksettavana.
SAVONA, ITALIA
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin Savonassa laivan jo
ollessa lähes laiturissa. Sää näytti pilviseltä , mitä säätiedotuskin oli
luvannut, joten tästä päivästä ei vielä tulisi auringossa löhöilypäivää.
Käyttöön piti siis ottaa plan b; aamupalan jälkeen ehtisin siis hyvin
kuntosalille ennen maihinmenoa. Kuntosalilla ei ollut ryysistä, joten aamu sai
mukavan alun. Ja sitten tutkimaan Savonaa. Kaupunki on itse asiassa minulle
uusi tuttavuus, sillä olen vain ollut satama-alueella lähdössä ja tulossa
laivaan ja viime kerralla teimme päiväretken Genovaan, joten emme ehtineet itse
Savonassa käydä. Savonahan on Costan laivojen kotisatama ja nytkin satamassa
oli meidän laivamme lisäksi Costa Maciga, joten ihmisiä satama-alueella oli
valtavasti. Suurin osa matkustajista yleensä aloittaa risteilynsä nimenomaan
Savonasta.
Itse kaupunki oli miellyttävä yllätys kapeine katuineen ja
ihanan koristeellisine rakennuksineen. Minusta on todella ihanaa vain kävellä
päämäärättömästi pikkukatuja pitkin ja ihailla kaikkea vanhaa ja erilaista mitä
meillä Suomessa ei ole. Niin tein nytkin muutaman tunnin ja reilun 10000
askeleen verran. Savonassa on maanantaisin yleiset markkinat, eli myyntikojuja
oli pystytetty monen korttelin aluelle ja niissä myytiin jos jonkinlaista
tavaraa tasaraha hinnoin. Minulle kotiin viemisiksi mukaan tarttui vain
jääkaappimagneetti eräästä turistikaupasta.
MARSEILLE JA PARIT MERIPÄIVÄT
Jo koto-Suomessa olin tehnyt päätöksen, että aion jäädä
laivalle Marseillessa ja sään niin salliessa löhötä kannella ja nauttia
auringosta. Harmikseni aamu kuitenkin valkeni melko harmaana ja hieman jopa
sateisenakin, joten ei kun kuntosalikamat niskaan ja salille ja sen jälkeen
uusi tilanne- ja sääkatsaus. Pitää ajatella positiivisesti ja todeta, että
pilvisen sään takia kuntosalilla käyntitavoitteeni (4 kertaa) on jo puoliksi
toteutunut, enkä ole reissussa ollut kuin vasta reilut kaksi päivää.
Sää onneksi kirkastui iltapäivään mennessä, joten auriinkin
pääsin reiluksi tunniksi, tosin tuuli oli melko navakkaa ja välillä jopa hieman
viileä. Onneksi löysin pienen ja tuulelta suojaisan sopukan, jossa tarkeni ihan
hyvin rötkötellä ja lueskella. Oli taas hauskaa huomata, että näille
lämminverisille ihmisille sää oli kylmä ja osa heistä pötkötteli villapaidat ja
takit päällä. Mulle riitti bikinit,hah.
Päikkäreiden jälkeen suuntasin poikkeuksellisesti syömään
buffaan. En vaan nyt jaksanut alkaa tälläytyä club-ravintolaa varten. Lisäksi
tänään olin päättänyt olla juomatta ensimmäistäkään alkoholipitoista juomaa ja
buffassa siitä viinistä on helpompi kieltäytyä, koska juomat täytyy hakea itse.
Kuplavesilinjalla siis mentiin. Ruokailun jälkeen suuntasin kohti laivan upeaa
teatteria, missä piti olla vuorossa akrobatiaesitys. Mutta koska sää oli yhä
tuulinen ja laiva keinui jonkin verran, oli esitystä ymmärrettävistä syistä
johtuen vaihdettu. Tällä kertaa sain nauttia italialaisen tenorin, jonka nimeä
en muista, upeasta äänestä. Tykkäsin esityksestä todella paljon vaikken mikään
oopperan ystävä olekaan. Oli mielenkiintoista seurata italialaisten
intohimoista suhtautumista ja eläytymistä esitykseen. Bravo-huutoja kuului
vähän väliä ja ihmiset osallistuivat innokkaasti yhteisiin lauluosuuksiin.
Yleisöstä suurin osa oli eteläeurooppalaisia, koska he haluavat ruokailla aina
myöhäisemmässä kattauksessa. Olisi ollut mielenkiintoista mennä vertailun
vuoksi seuraamaan sitä toista esitystä ja nähdä oliko yleisö siinä yhtä
innokkaasti mukana. Mutta eiköhän yksi show nyt minulle riittänyt. Esityksen
jälkeen kömmin takaisin hyttiin lukemaan ja valot napsautin pois jo heti
kymmenen jälkeen.
Seuraavana aamuna heräsinkin sitten pirteänä hyvin nukutun
yön jälkeen. Sää oli aurinkoinen, mutta yhä melko tuulinen. Aloitin päivän taas
kuntosalikeikalla, jotta jaksan sitten taas löhötä. Nyt kävin myös syömässä
aamiaisen club-ravintolassa. Ihan mukava kokemus. Siellä aamiainen tilataan
ruokalistalta ja lisäksi kahvit, leivät yms. tuodaan suoraan pöytään. Söin
herkullisen munakkaan lohi- ja juustotäytteellä. Ja sitten taas aurinkoon
kirjan kanssa. Olin illalla saanut hyttiini kutsun kapteenin VIP-tilaisuuteen,
mutta päätin mieluummin viettää iltapäivää aurissa kirja kaverinani. Kyllähän
Joona Linnan (dekkari) seura aina yhden kapteenin voittaa.
Aurin jälkeen tuttu
kaava; päikkärit ja illalliselle. tänään oli vuorossa Gala-illallinen ja osa
ihmisistä oli pukeutunut todella tyylikkäästi iltapukuihin. Treffasin
Suomiladyt ja nautimme muutamia drinksuja. Innostuin kokeilemaan
juomapakettiini kuuluvia erityisdrinksuja. Mielenkiintoisia olivat. Yhden söin
lusiikalla (hyytelödrinksu) ja yhdessä oli liköörissä kellumassa pieniä
viinapalloja. Sen verran niitä tuli nautittua, että seuraavasta päivästä tulisi
taas viinitön. Mutta ihan kiva ilta oli. Innostuin jopa pyörähtämään
tanssilattialla.
Seuraavana aamuna en sitten herännytkään ihan yhtä pirteänä.
Olin tilannut aamiaisen hyttiini, koska tiesin, etten jaksaisi laittautua
Club-ravintolaan ja buffassa olisi kamala ryysis, koska oli meripäivä ja kaikki
popula laivassa. Aamiaisen jälkeen päätin vielä pötkötellä hytissä ja
selvitellä päätäni. Kaikista näistä päivistä juuri tänään tietysti laivakin
keikkui jonkin verran, vaikka meri ei näyttänyt kovinkaan myrskyiseltä. No, oma
vika. Ei sitä näköjään ikinä täysin opi. Sain kuitenkin raahattua itseni
kannelle ja aurinkoon. Tänäänkin oli melko tuulista, mutta tuuli oli
huomattavasti lämpöisempää kuin edellisinä päivinä ja kannella tarkeni hyvin.
Tuulinen sää on merellä myös usein varsin petollinen, sillä kuumuus ei iske
kehoon samalla tavalla. Siinä on sitten riskinä polttaa itsensä auringossa.
Ehkä sen asian olen sentään oppinut kokemuksen myötä, sillä vaikka kehtuutti
sain voideltua itseni aurinkorasvalla. Se tästä päivästä olisikin enää
puuttunut, että olisin illalla näyttänyt pandakarhulta tai keitetyltä
ravulta…siinä olisi ollut huumori koetuksella.
Aurissa löhöilyn ja päikkäreiden jälkeen päädyin taas
buffaratkaisuun. Jo toinen kerta, oho! Aikaisemmilla risteilyillä olen ehkä
syönyt yhteensä kaksi kertaa illallisbuffassa ja nyt jo kahdesti tällä
risteilyllä. Päivän väriteemana oli puna-musta, joten niitä päälle ja buffan
kautta teatteriin. Jälleen kerran akrobatiaesitystä oli jouduttu siirtämään
laivan keikkumisen takia. Tällä kertaa tilalla oli Eurooppa-fiesta, johon
kuului tansseja ja lauluja eri puolelta Eurooppaa. Ihan ok, ei mitään erityistä
mainittavaa siitä. Aikaisin nukkumaan, jotta on aamulla pirtsakkana lähdössä talsimaan
Arreciffen katuja. Tosin saavumme Lanzarotelle vasta n. klo 13 aikoihin, joten
voi olla, että aamulla suuntaan salille tekemään katumusharjoitusta ja vannoen,
etten enää ikinä juo viittä drinksua enempää…
