Naatittavaa laivaelämää 3.-10.6.2019

On taas aika laulaa Suvivirsi ja ”potkaista” asiakkaat ulos kesäloman viettoon. Viimeiset viikot on elimistö on käynyt melkoisilla kierroksilla yläkerran kovalevyn täyttyessä pikkuhiljaa ääriään myöten. Stressi on hiipinyt elimistöön pikkuhiljaa ja on läsnä vuorokauden jokaisena hetkenä. Tilanne on tuttu ja joka keväinen. Aina tästä on selvitty ja lomalle päästy. Helpotus pilkottaa jo kulman takana.

Paras tapa päästä eroon työasioista on lähteä reissuun heti, kun se on mahdollista; matkustaa kauas pois vuorten taa. Tällä kertaa singahdamme viikoksi laivailemaan Välimerelle. Ensimmäinen etappimme on Barcelona, jonne sinivalkoiset siivet lennättävät meidät aikaisin maanantaina aikataulun mukaisesti. Lentokentältä matkamme jatkuu lentokenttäbussilla ja taksilla kohti Barcelonan satamaa, missä laiva jo meitä odottaakin. Tällä kertaa emme ottaneet risteilypakettia lentoineen Costalta, vaan jäämme vielä omatoimipäiväksi Barcelonaan risteilyn jälkeen. Tästä syystä meidän on itse hommattava itsemme ja matkalaukkumme Barcelonan satamaan. Barcelonan lentokenttä onneksi sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, joten sieltä on melko näppärää tulla bussilla keskustaan ja jatkaa siitä matkaa taksilla kohti satamaa.

Costan kultakortin ansiosta meidän ei tarvinnut odottaa laivaan pääsyä kuin yhden oluen ajan ja näin ollen ehdimme hyvin nauttimaan laivan lounasbuffasta. Laivalle päästyämme olo tuntui heti kotoisalle: toiminta ja laivan rutiinit ovat jo ennestään tuttuja. Ensin kipitimme hyttiin kannelle kahdeksan hakemaan Costa-kortit. Hytissä meitä odotti kuohuviinipullo, mutta tällä kertaa siirsimme sen nauttimisen toiseen päivään ja suuntasimme kohti lounasbuffaa.

 Buffan jälkeen päätimme mennä yhteen laivan kansiravintoloista nauttimaan drinksut. Sitten hyttiin purkamaan matkatavarat ja pienen huilin jälkeen punamustaa  (päivän teemaväri)päälle,  ja kohti illallisravintolaa. Illallisen jälkeen menimme vielä katsomaan laivan musiikkishowta ja nauttimaan muutamat drinkit. Sen jälkeen iskikin totaalinen väsy ja olimme täysin valmiita nukkumaan. Matkustuspäivä on aina väsyttävä ja vaatii veronsa.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme ihanaan säähän Palma de Mallorcalla. Jo koto-Suomessa olimme päättäneet viettää ensimmäisen päivän laivalla aurista, kiireettömyydestä ja rauhasta naattien, sillä laiva tulisi olemaan parkissa seuraavat 40h ja ehtisimme vierailla Palmassa seuraavanakin päivänä. (Näin ainakin luulimme, hah…) Meno laivalla oli rauhallista, koska ihmiset olivat lähteneet maihin. Tilaa ja omaa rauhaa oli riittävästi. Lounaallakaan ei tarvinnut jonotella, eikä varoa rynniviä ja töniviä kanssamatkustajia. Mieli ja hermo lepäsi auringossa kirjaa lukien.



Lounaan ja siestan jälkeen päätin jopa lähteä tutustumaan laivan kuntosaliin. Joo, tutustui, tutustuin, hienoja laitteita siellä oli ja joitakin niistä jopa kokeilin, mutta mistään tehotreenistä ei todellakaan voida puhua. Mutta voin sanoa siellä käyneeni. ”Treenin” jälkeen olikin aika valmistautua ”La Notte Biancaa” varten, eli kysessä on yksi jokaisella Costan risteilyillä toistuvista teemajuhlista. Illan väri on valkoinen ja musiikkina pääsääntöisesti lattaribiisit.

Maittavan illallisen jälkeen seurasimme ihmismassan menoa keskusbaarissa ja Juha jopa innostui pyörähtelemään tanssilattialla. Partyjen oli tarkoitus vielä jatkua laivan kannella klo 22.30 alkaen, joten sinnehän me suunnistimme tutkailemaan menoa ja meininkiä. Kannelle päästyämme totesimme, että siellä toistui sama ilmiö kuin mistä Suomessakin on puhuttu, eli kansi oli täynnä valkoisiin puettuja juoksevia pikkuihmisiä ja hyökkäysvaunuja. Se siitä partysta meidän osalta, ja joka tapauksessa aamulla olisimme ajoissa menossa maihin, joten ei kun hyttiin ja nukkumaan, vaikka kello ei ollut edes puoltayötä.

Aamulla herätessämme ja verhoja avatessamme yllätys ja hämmennys oli melkoinen; laiva ei suinkaan ollut parkissa Palmassa vaan täydessä liikkeessä ja avomerellä! Meillä olikin tiedossa meripäivä!! Miten ihmeessä olimme katsoneet ja tulkinneet aikatauluja niin pieleen, ja tehneet sen vielä koti-Suomessa täysin selvinpäin, hah! No, mitään katastrofaalista ei tapahtunut ja kumpikin meistä oli aikaisemmin Palmassa vieraillut, joten ei kun uudet pläänit kehiin! Onneksi meripäivän suunnitelmat ovat helppoja, laivalla ollaan ja siinä kaikki. Ensin siis aamiaiselle, sitten kannelle auriin, lounas, siestaa, illallinen ja iltaohjelmaa. Kävin myös tarkastamassa olivatko kuntosalilaitteet vielä paikallaan, ja olivathan ne,hah! Helppoa kuin heinänteko tämä laivailu!

Olimme aikaisemmin saaneet kutsun kapteenin cocktail-tilaisuuteen ja silloin ihmettelin itsekseni sen järjestämisen ajankohtaa.  Yleensä se järjestetään aina meri- ei kohdepäivänä, niinpä niin, , meripäivänä. Päätimme kuitenkin jättää sen tällä kertaa väliin ja tsillata vaan.

Meripäivä laivallahan tarkoittaa sitä, että ihmisiä on ja paljon. Tämän kertainen laivamme on Costan (vielä hetken aikaa) suurin alus Diadema nimeltään. Täyteen buukattuna Diademalla voi laivailla lähes 4900 matkustajaa + reilut 1000 henkilökunnan jäsentä, joten populaa on ja riittää. Eteläeurooppalaisilla on myös hieman erilainen määritelmä omasta tilasta suomalaisiin matkustajiin verrattuna; nimittäin heillä sitä ei ole! Suomalainen mielellään ottaa askeleen tai kaksi taaksepäin, jos joku tulee lähelle, mutta eteläeurooppalaiset ottavat ne askeleet eteenpäin ja tulevat aivan iholle. Näin tapahtuu joka paikassa, hississä, ravintolan jonoissa, kannella jne. Kannella on aivan turhaa yrittää jättää vähän tilaa tai tyhjää tuolia aurituolien väliin, joku siihen kohta tunkee kuitenkin. Onneksi tähän on jo tottunut, niin se ei enää tunnu ahdistavalta ja ärsyttävältä.

Meripäivänä tarjotaan myös hieman juhlavampi Gala-illallinen, jonne voi myös halutessaan pukeutua juhlavammin. Mikään laivan teemailloista puku- ja värikoodeineen ei ole pakollinen, vaan jokainen voi tallata tyylillään. Laivalla on myös mahdollista syödä illallinen buffet-ravintolassa A la carte- ravintolan sijaan. Me tykkäämme syödä A la Cartessa, koska niin tulee harvemmin syötyä kotimaassa. A la Cartessa sinulla on sama ravintola, sama aika ja sama pöytä käytössä koko viikon ajan, joten ravintolaan on helppo mennä. Myös tarjoilijat pysyvät samoina, joten oikea viini tulee laseihin nopeasti.


Illallisen jälkeen menimme vielä muutamalle drinkille ja seuraamaan isossa tanssiravintolassa vedettyä showta, jossa valittiin Mrs Costa Cruise. Show oli mieletön ja osallistujat, jotka valittiin yleisön joukosta, aivan mielettömän hauskoja ja laittoivat itsensä todella peliin. Voittajaksi valittiin erilaisten tehtävien jälkeen hurmaava italialaisisoäiti. Ruoasta, juomasta ja nauramisesta uupuneina vetäydyimme show jälkeen hyttiin voimia keräämään ja valmistautumaan kohti seuraavaa päivää.

Torstaiaamuna heräsimme jälleen upeaan auriin laivan lipuessa kohti Cagliaria, Sardinian saarella. Kohde on meille molemmille uusi, joten aamupalan jälkeen suuntasimme innokkaina kohti kaupunkia. Turisti-infosta nappasimme kartat ja päätimme lähteä taivaltamaan kohti vanhan amfiteatterin raunioita ja kasvitieteellistä puutarhaa. Molemmat paikat olivat kivoja ja erityisesti kasvitieteellinen puutarha toi vähän viilennystä paahteiseen päivään.

Lisäksi talsimme erilaisia pikkukatuja sinne sun tänne ja vierailimme ostoskadulla ja yhdessä kirkossa. Cagliari oli minusta varsin viehättävä kaupunki. Se on rakennettu rinteeseen, joten korkeuseroja siellä on melkoisesti. Kun askelmittari näytti reilua 16000 askelta, olimme valmiita lähtemään takaisin laivalle ja lounaalle. Sitten vuorossa olivatkin taas tutut kuviot, eli auria, siestaa, illallista ja iltaohjelmaa laivan eri ravintoloissa ja teatterissa. Kuntosalille ei enää mieli tehnyt. 

Synttäriaamunani saavuimme Civitavecchiaan, joka sijaitsee Rooman kainalossa. Emme halunneet lähteä itse Roomaan, koska olemme siellä aikaisemmin käyneet. Vietimme siis päivän Civitavecchiassa vieraillen ja laivalla rauhallisuudesta ja ruuhkattomuudesta nauttien.

Kaupungissa tutustuimme ruokatoriin ja kävelimme rannalla aallonmurtajan vierustaa pitkin ihanasta, mutta tuulisesta säästä nauttien. Joimme myös kylmät kahvit, mikä oli aika mielenkiintoinen kokemus. Civitavecchia on paikkana pieni, missä ei ole paljon nähtävää. Mutta ranta-alue ja virkistysalue on viihtyisä ja ihmisten suosiossa. Askelia kertyi jälleen n.15000.

Laivalla oli ihanan rauhallista. Pulahdimme Juhan kanssa porealtaaseen, jossa saimme olla aivan kahdestaan. Lounaan ja kannen lukuhetken jälkeen suuntasimme kohti hyttiä, jossa meitä odotti etukäteen sovittu hyttipojan tuoma kylmä kuohuviinipullo. Siinä sitten siestailtiin Proseccoa nauttien.



Illallisella ravintolan henkilökunta järjesti minulle yllätyksen laulamalla ”Happy Birthday”. Aika liikkis tilanne! Sain heiltä myös synttärikakun, jonka ystävällisesti jaoin kaikkien lähellä istuvien kanssa. Ruokailun jälkeen ilta jatkui vielä teatterin shown kautta mukavan turkkilaisen seurueen kanssa muutamia drinkkejä nauttien. Ihana ja ikimuistoinen synttäripäivä!

Lauantaina laiva saapui Savonaan ja meillä oli tiedossa päiväretki Genovaan. Jostain kumman syystä olo ei ollut aivan niin pirteä kuin aikaisempina aamuina. Mutta ei kun sängystä ylös ja aamiaisen kautta kohti retkibussia.

Onneksi matka Genovaan kesti vain n. tunnin. Genovassa kävimme oppaan johdolla katsomassa Columbuksen pikkuista kotitaloa ja kuljeskelimme kapeita katuja ristiin rastiin. Tutustuimme pieniin paikallisiin ruokakauppoihin ja saimme kuulla tyypillisistä genovalaisista ruoista. Kadut olivat todella kapeita ja myös hämäriä, koska korkeiden talojen takia auringon valo ei juuri päässyt kujille. Näin ollen kujat olivat myös mukavan viileitä.






Lisäksi vierailimme ostoskadulla ja yhdessä kirkossa (pakolliset). Löysimme ostoskadun varrelta mukavan ja ison ruokakaupan, josta kotimaahan mukaan vietäväksi lähti mm. oliiviöljyä. Genova oli mielestäni kiinnostava kaupunki kapeine ja hieman salaperäisine katuineen. Se oli jotenkin myös rähjäinen, mutta viehättävällä tavalla.

Paluumatkalla kaikki meni hyvin viimeistä 20km lukuunottamatta. Yht'äkkiä autojonon meno moottoritiellä  hidastui ja ajoittain jopa pysähtyi. Syyksi paljastui keskikaistalle juuri ennen tunnelia sammunut valtavan kokoinen rekka-auto. No, perille onneksi pääsimme n.20
minuuttia myöhässä ja lounastakin oli vielä tarjolla.

Päivästä siis selvittiin kunnialla lievää väsymystä lukuun ottamatta. Lounaan ja ruokaperästen jälkeen olo oli taas pirteä ja olimme valmiita illalliselle. Tällä kertaa olimme varanneet pöydän Samsara-ravintolasta, joka on normaalisti lisämaksullinen ravintola. Olimme saaneet sinne yhden ilmaisen illalliskortin, jonka aioimme käyttää tänään. Ravintola oli ihanan rauhallinen ja palvelu ystävällistä ja moitteetonta. Meidän lisäksemme siellä oli vain n. kymmenkunta muuta asiakasta. Illalliseen kuului viisi erilaista annosta ruokajuomineen. Ruoka oli taivaallisen hyvää ja annokset kauniita.

Illallisen jälkeen oli pakko mennä kannelle kävelemään ja sulattelamaan ihanaa ilta-ateriaa.Saimme myös nauttim laskevasta auringosta ja lämpimästä merituulesta. Tähän aikaan kansi oli lähes autio ja oli jotenkin aavemaista. Vaikeaa kuvitella, että aivan läheellä vellosi tuhansien ihmisten äänekäs meri.

Sunnuntai 9.6 oli meidän viimeinen kokonainen päivämme laivalla. Aamulla laiva saapui Marseillen kaupunkiin Ranskaan. Sää oli pilvinen, mutta lämmin. Marseille oli Juhalle uusi kohde, joten päätimme lähteä vierailemaan kaupungissa. Marseille oli ainoa kohde risteilymme aikana, joka sijaitsi kaukana risteilijöiden satamasta. Sinne ei voinut kävellä, vaan kuljetus ns. vanhaan kaupunkiin, hoitui Costan maksullisilla busseilla. Niihin sai näppärästi ostettua lippuja laivan toteemeista, eli palveluautomaateista. Aamiaisen jälkeen suuntana olivat Costan bussit ja Marseillen kaupunki. Matkalla bussin ikkunasta paljastui sotkuinen ja töhryinen kuva kaupungista. Itse turistialue oli siisti ja joka puolelta betoniporsailla suojattu. Satama-alueelle oli pystytetty pikkukojuja turisteja varten ja niistä mekin ostimme tuoksutuotteita kotiin tuotaviksi.

Kävelimme myös pikkukatuja ristiin ja rastiin. Katujen seiniin oli tehty kivoja muraaleja, mutta valitettavasti seiniä oli myös sotkettu ja töhritty. Yleiskuva satama-alueen lähellä oli töhryinen, ei niin viihtyisä. Kirkossa emme tällä kertaa vierailleet, eikä ostoskadutkaan houkuttaneet niitä etsimään. Olimme Marseillessa sunnuntaina ja osa kaupoista oli kiinni. Marseillen kuulua saippuaa ostimme toki tuliaisiksi. Pari tuntia kaupungissa riitti. Ei päässyt suosikkien listalle. Varmasti jossain puolella Marseillea on kaunista ja viihtyisääkin.

Palasimme laivalle hyvissä ajoin lounaalle ja sen jälkeen taas tutut kuviot; kannella lukemista ja löhöilyä, siestaa, illallista ja iltaohjelmaa. Illallisen jälkeen tulimme pakkaamaan matkalaukut valmiiksi, sillä ne piti sijoittaa käytävälle klo 1.00 mennessä. Käytävältä henkilökunta siirtäisi ne säilytystiloihin ja aamulla voisimme noutaa ne matkatavarahallista. Iltamme kuitenkin jatkui vielä pakkaamisen jälkeen, sillä meillä ei tulisi huomenna olemaan pitkää matkustuspäivää edessä, vaan jäisimme vielä Barcelonaan yhdeksi yöksi. Hyttiin toimitettavan Päivän lehden mukaan laivasta poistumisaikamme olisi klo 9.45, joten päätimme vielä käydä muutamalla drinksulla ja fiilistelemässä laivan menoa ja ihmisvilinää. 

Kootusti: risteilymme oli jälleen kerran aivan ihana! Risteileminen on niiin helppo, turvallinen ja stressitön tapa matkustaa. Ruoka ja juomat ovat hyviä ja henkilökunta superystävällistä. Laivalla voi suorittaa ja tehdä kaikenlaista tai olla tekemättä yhtään mitään. Siellä tapaa mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä, kuten ihana vanha italialaispariskunta, joihin meillä oli ilo tutustua, sekä hauska turkkilainen seurue, joka kutsui meidät vierailulle Istanbuliin, tai siellä voi olla omissa oloissaan toisia seuraillen. Jokainen voi valita tapansa. Minulle risteilyt tuovat sitä pientä luksusta arjen keskelle. Toiset palaavat samalle vuokramökille tai hiihtokeskukseen vuodesta toiseen, minä palaan risteilemään.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan ja aamulla herätessämme laiva lähestyi jo Barcelonaa. Loput tavarat vielä kasaan ja aamukahville. Klo 9.45 suuntasimme ulos laivasta ja kohti matkatavarahallia. Taksilla huristimme hotellille, jossa pääsimme aamiaisella ja iloksemme saimme huoneemme jo klo 11.


 Pienen siestan jälkeen olimme valmiita vaeltamaan kohti La Sagrada Familiaa ja muita nähtävyyksiä. Sää oli kerrassaan upea ja taivas pilvetön. Vaeltelimme pitkin Bacrelonaa usean tunnin ajan. Reilun 17000 askeleen ja pakollisen tapaksen jälkeen olimme aivan poikki ja valmiita nukkumaan. Nappasimme vielä juomaa ja pikkupurtavaa hotellin 24h buffatiskiltä ja avot matka höyhensaarille voi alkaa…

Seuraavana aamuna vettä tuli sitten taivaan täydeltä. Onneksi olimme vierailleet nähtävyyksillä eilen, joten tänään vietimme aikaa kaupoissa ja hotellissa. Pakolliset vierailut Desigualissa ja Decathlonissa tuli sateenkin seassa hoidettua. Saimme Onneksi nauttia hotellin palveluista sateenvarjoineen vielä koko päivän ajan. Onkin pakko suositella tätä hieman nuhruista, kotoisaa ja varsin omaperäistä pikkuhotellia. Hotelli sijaitsee La Ramblalle, asiakkailla on ilmainen wifi ja 24h buffet käytössä. Buffetin valikoima on  pieni, mutta aina siitä jotain syötävää löytyi. Myös juomat kuuluivat buffaan (vesi, limut, olut ja viinit) Vettä satoikin sitten koko päivä, joten olikin aika lähteä kohti koto-Suomea mieli virkeänä ja monta ihanaa kokemusta rikkaampana, ja alkaa suunnitella seuraavaa risteilyä!