Laivalomalla 13.-24.10.2019

Tiällä sitä tuas ollaan, isolla laevalle jälleen kerran! Mutta miks en olis, koska ei tähän tapaan matkustaa vaan voi kyllästyä. Tällä kertaa olen reissussa yksin, joten tämä on todella turvallinen ja helppo tapa reissata ja nähdä useampi kohde samalla reissulla. Tällä kertaa Costa Pasifica kuljettaa minua Civitavecchian , Savonan, Marseillen, Arrecifen, Santa Cruz de Teneriffen, Funchalin ja Malagan kautta takaisin Civitavecchiaan ja siitä Rooman kautta takaisin Helsinki-Vantaalle. Olen tarkastellut tätä reittiä aikaisemminkin ja nyt minulla oli vihdoin mahdollisuus toteuttaa se. Tämän reitin risteilyjä tehdään vain muutamia keväisin ja syksyisin.

Saavuin laivalle eilen matkan mennessä sujuvasti ja mutkattomasti sinivalkoisilla siivillä ja tila-autolla matkustaen. Costan kanta-asiakasohjelma suosi minua tällä kertaa ja sain hyttiluokan korotuksen minisviittiin parvekehytin hinnalla. Hytin lisäksi korotukseen kuuluu lähes kaiken kattava juomapaketti sekä hytin erityispalvelut. Ei käy valittaa. Hytissä odotti taas kuohuviinipullo ja pikkupurtavaa. Tämän risteilyn ajattelin vetäistä k-teemalla eli kiireettömyyttä, köllöttelyä, kirjoja, kuntoilua ja kuohuviiniä. Nähtäväksi jää mitä missäkin suhteessa…

Ensimmäinen päivä laivalla on aina vähän väsyttävä lähinnä matkustamisesta johtuen. Niin nytkin. Heti laivalle päästyäni suunnistin lounaalle buffetravintolaan ja sen jälkeen laivan aulabaariin kuohuviinille odottelemaan matkalaukkuni hyttiin toimittamista. Pian se sinne tuotiinkin. Laukun purkamisen jälkeen olin aivan valmis peittojen alle ja pienelle siestalle…Tällä kertaa tosin jaksoin hilata itseni myös pakolliseen pelastautumisharjoitukseen. Viime risteilyllä emme sinne Juhan kanssa ehtineet ja saimme "äkäisiä" huomautuslappuja hyttimme postilaatikkoon, joten toista kertaa perkäkkäin en uskaltanut siltä olla pummilla..

Tällä risteilyllä minulla on oikeus syödä club-ravintolassa kaikki ateriat hyttiluokankorotuksesta johtuen, mutta luulenpa, että käyn siellä vain illallisella. Jotenkin ajatus siitä, että pitäisi olla ”tällingissä” heti aamupalalla, ei oikein houkuta. Tai ei kai sitä mikään pakko olisi, mutta jotenkin tuntuu, että tavallinen buffa riittää aamuisin. Tietysti meripäivinä, jolloin koko popula on laivalla, voi olla, että suosin club-ravintolaa, jossa istumapaikkaa ei tarvitse etsiä eikä tungoksesta ahdistua.

Illallinen club-ravintolassa oli hyvä. Se pitää samalla tavalla sisällään alkupalan,alku-ja pääruoan ja jälkiruoan uin tavallisessa a la carte-ravintolassakin. Ero olikin sitten juomien tilaamisessa. Kattavampi juomapaketti sai aikaan sen, että eteeni läväytettiin ”melko” kattava viinilista, josta sain valita itse viinini, kunhan ne eivät maksaneet yli 9e lasilta. Helppoa kuin mikä-no ei ollut! Eihän mulla ole mitään hajua viinilistoista. Tunnistan kyllä joitakin rypälelajikkeita ja päädyin sitten nimeltä tuttuun lajikkeeseen. Ihan hyvä viini se oli, ei siinä moitittavaa, mutta liian ”hankalaa” minulle. Olen tähän asti aina ollut tyytyväinen saamiini viineihin a la cartessa, vaikka en niitä itse ole valinnutkaan.

 No tämä episodihan toistui tietenkin myös viinibaarissa, minne illallisen jälkeen päätin mennä live pianisti/trubaduuria kuuntelemaan. Pyysin lasillisen valkoviiniä ja sain eteeni kattavan viinilistan. En tietenkään enää muistanut mitä olin illallisella tilannut, joten pyysin baarisetää suosittelemaan jotain. Eli nyt minun on henkisesti valmistauduttava siihen, että joka kerran viiniä tilatessani, täytyy ainakin näyttää siltä, että tutkii sitä viinilistaa ja sitten vaan entten-tentten-teelikamentten- otan tätä, meni sitten syteen tai saveen.

Parin viinilasillisen jälkeen olinkin aivan valmista kauraa menemään vällyjen alle. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään, kun jo kömmin hyttiin lukemaan. Uni tuli ennen kymmentä, mutta hyvä niin, sillä vielä on montaa päivää jaksettavana.

SAVONA, ITALIA

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin Savonassa laivan jo ollessa lähes laiturissa. Sää näytti pilviseltä , mitä säätiedotuskin oli luvannut, joten tästä päivästä ei vielä tulisi auringossa löhöilypäivää. Käyttöön piti siis ottaa plan b; aamupalan jälkeen ehtisin siis hyvin kuntosalille ennen maihinmenoa. Kuntosalilla ei ollut ryysistä, joten aamu sai mukavan alun. Ja sitten tutkimaan Savonaa. Kaupunki on itse asiassa minulle uusi tuttavuus, sillä olen vain ollut satama-alueella lähdössä ja tulossa laivaan ja viime kerralla teimme päiväretken Genovaan, joten emme ehtineet itse Savonassa käydä. Savonahan on Costan laivojen kotisatama ja nytkin satamassa oli meidän laivamme lisäksi Costa Maciga, joten ihmisiä satama-alueella oli valtavasti. Suurin osa matkustajista yleensä aloittaa risteilynsä nimenomaan Savonasta.

 

Itse kaupunki oli miellyttävä yllätys kapeine katuineen ja ihanan koristeellisine rakennuksineen. Minusta on todella ihanaa vain kävellä päämäärättömästi pikkukatuja pitkin ja ihailla kaikkea vanhaa ja erilaista mitä meillä Suomessa ei ole. Niin tein nytkin muutaman tunnin ja reilun 10000 askeleen verran. Savonassa on maanantaisin yleiset markkinat, eli myyntikojuja oli pystytetty monen korttelin aluelle ja niissä myytiin jos jonkinlaista tavaraa tasaraha hinnoin. Minulle kotiin viemisiksi mukaan tarttui vain jääkaappimagneetti eräästä turistikaupasta. 

 

MARSEILLE JA PARIT MERIPÄIVÄT

Jo koto-Suomessa olin tehnyt päätöksen, että aion jäädä laivalle Marseillessa ja sään niin salliessa löhötä kannella ja nauttia auringosta. Harmikseni aamu kuitenkin valkeni melko harmaana ja hieman jopa sateisenakin, joten ei kun kuntosalikamat niskaan ja salille ja sen jälkeen uusi tilanne- ja sääkatsaus. Pitää ajatella positiivisesti ja todeta, että pilvisen sään takia kuntosalilla käyntitavoitteeni (4 kertaa) on jo puoliksi toteutunut, enkä ole reissussa ollut kuin vasta reilut kaksi päivää.

Sää onneksi kirkastui iltapäivään mennessä, joten auriinkin pääsin reiluksi tunniksi, tosin tuuli oli melko navakkaa ja välillä jopa hieman viileä. Onneksi löysin pienen ja tuulelta suojaisan sopukan, jossa tarkeni ihan hyvin rötkötellä ja lueskella. Oli taas hauskaa huomata, että näille lämminverisille ihmisille sää oli kylmä ja osa heistä pötkötteli villapaidat ja takit päällä. Mulle riitti bikinit,hah.

Päikkäreiden jälkeen suuntasin poikkeuksellisesti syömään buffaan. En vaan nyt jaksanut alkaa tälläytyä club-ravintolaa varten. Lisäksi tänään olin päättänyt olla juomatta ensimmäistäkään alkoholipitoista juomaa ja buffassa siitä viinistä on helpompi kieltäytyä, koska juomat täytyy hakea itse. Kuplavesilinjalla siis mentiin. Ruokailun jälkeen suuntasin kohti laivan upeaa teatteria, missä piti olla vuorossa akrobatiaesitys. Mutta koska sää oli yhä tuulinen ja laiva keinui jonkin verran, oli esitystä ymmärrettävistä syistä johtuen vaihdettu. Tällä kertaa sain nauttia italialaisen tenorin, jonka nimeä en muista, upeasta äänestä. Tykkäsin esityksestä todella paljon vaikken mikään oopperan ystävä olekaan. Oli mielenkiintoista seurata italialaisten intohimoista suhtautumista ja eläytymistä esitykseen. Bravo-huutoja kuului vähän väliä ja ihmiset osallistuivat innokkaasti yhteisiin lauluosuuksiin. Yleisöstä suurin osa oli eteläeurooppalaisia, koska he haluavat ruokailla aina myöhäisemmässä kattauksessa. Olisi ollut mielenkiintoista mennä vertailun vuoksi seuraamaan sitä toista esitystä ja nähdä oliko yleisö siinä yhtä innokkaasti mukana. Mutta eiköhän yksi show nyt minulle riittänyt. Esityksen jälkeen kömmin takaisin hyttiin lukemaan ja valot napsautin pois jo heti kymmenen jälkeen.

Seuraavana aamuna heräsinkin sitten pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen. Sää oli aurinkoinen, mutta yhä melko tuulinen. Aloitin päivän taas kuntosalikeikalla, jotta jaksan sitten taas löhötä. Nyt kävin myös syömässä aamiaisen club-ravintolassa. Ihan mukava kokemus. Siellä aamiainen tilataan ruokalistalta ja lisäksi kahvit, leivät yms. tuodaan suoraan pöytään. Söin herkullisen munakkaan lohi- ja juustotäytteellä. Ja sitten taas aurinkoon kirjan kanssa. Olin illalla saanut hyttiini kutsun kapteenin VIP-tilaisuuteen, mutta päätin mieluummin viettää iltapäivää aurissa kirja kaverinani. Kyllähän Joona Linnan (dekkari) seura aina yhden kapteenin voittaa.

 Aurin jälkeen tuttu kaava; päikkärit ja illalliselle. tänään oli vuorossa Gala-illallinen ja osa ihmisistä oli pukeutunut todella tyylikkäästi iltapukuihin. Treffasin Suomiladyt ja nautimme muutamia drinksuja. Innostuin kokeilemaan juomapakettiini kuuluvia erityisdrinksuja. Mielenkiintoisia olivat. Yhden söin lusiikalla (hyytelödrinksu) ja yhdessä oli liköörissä kellumassa pieniä viinapalloja. Sen verran niitä tuli nautittua, että seuraavasta päivästä tulisi taas viinitön. Mutta ihan kiva ilta oli. Innostuin jopa pyörähtämään tanssilattialla.

Seuraavana aamuna en sitten herännytkään ihan yhtä pirteänä. Olin tilannut aamiaisen hyttiini, koska tiesin, etten jaksaisi laittautua Club-ravintolaan ja buffassa olisi kamala ryysis, koska oli meripäivä ja kaikki popula laivassa. Aamiaisen jälkeen päätin vielä pötkötellä hytissä ja selvitellä päätäni. Kaikista näistä päivistä juuri tänään tietysti laivakin keikkui jonkin verran, vaikka meri ei näyttänyt kovinkaan myrskyiseltä. No, oma vika. Ei sitä näköjään ikinä täysin opi. Sain kuitenkin raahattua itseni kannelle ja aurinkoon. Tänäänkin oli melko tuulista, mutta tuuli oli huomattavasti lämpöisempää kuin edellisinä päivinä ja kannella tarkeni hyvin. Tuulinen sää on merellä myös usein varsin petollinen, sillä kuumuus ei iske kehoon samalla tavalla. Siinä on sitten riskinä polttaa itsensä auringossa. Ehkä sen asian olen sentään oppinut kokemuksen myötä, sillä vaikka kehtuutti sain voideltua itseni aurinkorasvalla. Se tästä päivästä olisikin enää puuttunut, että olisin illalla näyttänyt pandakarhulta tai keitetyltä ravulta…siinä olisi ollut huumori koetuksella.

Aurissa löhöilyn ja päikkäreiden jälkeen päädyin taas buffaratkaisuun. Jo toinen kerta, oho! Aikaisemmilla risteilyillä olen ehkä syönyt yhteensä kaksi kertaa illallisbuffassa ja nyt jo kahdesti tällä risteilyllä. Päivän väriteemana oli puna-musta, joten niitä päälle ja buffan kautta teatteriin. Jälleen kerran akrobatiaesitystä oli jouduttu siirtämään laivan keikkumisen takia. Tällä kertaa tilalla oli Eurooppa-fiesta, johon kuului tansseja ja lauluja eri puolelta Eurooppaa. Ihan ok, ei mitään erityistä mainittavaa siitä. Aikaisin nukkumaan, jotta on aamulla pirtsakkana lähdössä talsimaan Arreciffen katuja. Tosin saavumme Lanzarotelle vasta n. klo 13 aikoihin, joten voi olla, että aamulla suuntaan salille tekemään katumusharjoitusta ja vannoen, etten enää ikinä juo viittä drinksua enempää…

Naatittavaa laivaelämää 3.-10.6.2019

On taas aika laulaa Suvivirsi ja ”potkaista” asiakkaat ulos kesäloman viettoon. Viimeiset viikot on elimistö on käynyt melkoisilla kierroksilla yläkerran kovalevyn täyttyessä pikkuhiljaa ääriään myöten. Stressi on hiipinyt elimistöön pikkuhiljaa ja on läsnä vuorokauden jokaisena hetkenä. Tilanne on tuttu ja joka keväinen. Aina tästä on selvitty ja lomalle päästy. Helpotus pilkottaa jo kulman takana.

Paras tapa päästä eroon työasioista on lähteä reissuun heti, kun se on mahdollista; matkustaa kauas pois vuorten taa. Tällä kertaa singahdamme viikoksi laivailemaan Välimerelle. Ensimmäinen etappimme on Barcelona, jonne sinivalkoiset siivet lennättävät meidät aikaisin maanantaina aikataulun mukaisesti. Lentokentältä matkamme jatkuu lentokenttäbussilla ja taksilla kohti Barcelonan satamaa, missä laiva jo meitä odottaakin. Tällä kertaa emme ottaneet risteilypakettia lentoineen Costalta, vaan jäämme vielä omatoimipäiväksi Barcelonaan risteilyn jälkeen. Tästä syystä meidän on itse hommattava itsemme ja matkalaukkumme Barcelonan satamaan. Barcelonan lentokenttä onneksi sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, joten sieltä on melko näppärää tulla bussilla keskustaan ja jatkaa siitä matkaa taksilla kohti satamaa.

Costan kultakortin ansiosta meidän ei tarvinnut odottaa laivaan pääsyä kuin yhden oluen ajan ja näin ollen ehdimme hyvin nauttimaan laivan lounasbuffasta. Laivalle päästyämme olo tuntui heti kotoisalle: toiminta ja laivan rutiinit ovat jo ennestään tuttuja. Ensin kipitimme hyttiin kannelle kahdeksan hakemaan Costa-kortit. Hytissä meitä odotti kuohuviinipullo, mutta tällä kertaa siirsimme sen nauttimisen toiseen päivään ja suuntasimme kohti lounasbuffaa.

 Buffan jälkeen päätimme mennä yhteen laivan kansiravintoloista nauttimaan drinksut. Sitten hyttiin purkamaan matkatavarat ja pienen huilin jälkeen punamustaa  (päivän teemaväri)päälle,  ja kohti illallisravintolaa. Illallisen jälkeen menimme vielä katsomaan laivan musiikkishowta ja nauttimaan muutamat drinkit. Sen jälkeen iskikin totaalinen väsy ja olimme täysin valmiita nukkumaan. Matkustuspäivä on aina väsyttävä ja vaatii veronsa.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme ihanaan säähän Palma de Mallorcalla. Jo koto-Suomessa olimme päättäneet viettää ensimmäisen päivän laivalla aurista, kiireettömyydestä ja rauhasta naattien, sillä laiva tulisi olemaan parkissa seuraavat 40h ja ehtisimme vierailla Palmassa seuraavanakin päivänä. (Näin ainakin luulimme, hah…) Meno laivalla oli rauhallista, koska ihmiset olivat lähteneet maihin. Tilaa ja omaa rauhaa oli riittävästi. Lounaallakaan ei tarvinnut jonotella, eikä varoa rynniviä ja töniviä kanssamatkustajia. Mieli ja hermo lepäsi auringossa kirjaa lukien.



Lounaan ja siestan jälkeen päätin jopa lähteä tutustumaan laivan kuntosaliin. Joo, tutustui, tutustuin, hienoja laitteita siellä oli ja joitakin niistä jopa kokeilin, mutta mistään tehotreenistä ei todellakaan voida puhua. Mutta voin sanoa siellä käyneeni. ”Treenin” jälkeen olikin aika valmistautua ”La Notte Biancaa” varten, eli kysessä on yksi jokaisella Costan risteilyillä toistuvista teemajuhlista. Illan väri on valkoinen ja musiikkina pääsääntöisesti lattaribiisit.

Maittavan illallisen jälkeen seurasimme ihmismassan menoa keskusbaarissa ja Juha jopa innostui pyörähtelemään tanssilattialla. Partyjen oli tarkoitus vielä jatkua laivan kannella klo 22.30 alkaen, joten sinnehän me suunnistimme tutkailemaan menoa ja meininkiä. Kannelle päästyämme totesimme, että siellä toistui sama ilmiö kuin mistä Suomessakin on puhuttu, eli kansi oli täynnä valkoisiin puettuja juoksevia pikkuihmisiä ja hyökkäysvaunuja. Se siitä partysta meidän osalta, ja joka tapauksessa aamulla olisimme ajoissa menossa maihin, joten ei kun hyttiin ja nukkumaan, vaikka kello ei ollut edes puoltayötä.

Aamulla herätessämme ja verhoja avatessamme yllätys ja hämmennys oli melkoinen; laiva ei suinkaan ollut parkissa Palmassa vaan täydessä liikkeessä ja avomerellä! Meillä olikin tiedossa meripäivä!! Miten ihmeessä olimme katsoneet ja tulkinneet aikatauluja niin pieleen, ja tehneet sen vielä koti-Suomessa täysin selvinpäin, hah! No, mitään katastrofaalista ei tapahtunut ja kumpikin meistä oli aikaisemmin Palmassa vieraillut, joten ei kun uudet pläänit kehiin! Onneksi meripäivän suunnitelmat ovat helppoja, laivalla ollaan ja siinä kaikki. Ensin siis aamiaiselle, sitten kannelle auriin, lounas, siestaa, illallinen ja iltaohjelmaa. Kävin myös tarkastamassa olivatko kuntosalilaitteet vielä paikallaan, ja olivathan ne,hah! Helppoa kuin heinänteko tämä laivailu!

Olimme aikaisemmin saaneet kutsun kapteenin cocktail-tilaisuuteen ja silloin ihmettelin itsekseni sen järjestämisen ajankohtaa.  Yleensä se järjestetään aina meri- ei kohdepäivänä, niinpä niin, , meripäivänä. Päätimme kuitenkin jättää sen tällä kertaa väliin ja tsillata vaan.

Meripäivä laivallahan tarkoittaa sitä, että ihmisiä on ja paljon. Tämän kertainen laivamme on Costan (vielä hetken aikaa) suurin alus Diadema nimeltään. Täyteen buukattuna Diademalla voi laivailla lähes 4900 matkustajaa + reilut 1000 henkilökunnan jäsentä, joten populaa on ja riittää. Eteläeurooppalaisilla on myös hieman erilainen määritelmä omasta tilasta suomalaisiin matkustajiin verrattuna; nimittäin heillä sitä ei ole! Suomalainen mielellään ottaa askeleen tai kaksi taaksepäin, jos joku tulee lähelle, mutta eteläeurooppalaiset ottavat ne askeleet eteenpäin ja tulevat aivan iholle. Näin tapahtuu joka paikassa, hississä, ravintolan jonoissa, kannella jne. Kannella on aivan turhaa yrittää jättää vähän tilaa tai tyhjää tuolia aurituolien väliin, joku siihen kohta tunkee kuitenkin. Onneksi tähän on jo tottunut, niin se ei enää tunnu ahdistavalta ja ärsyttävältä.

Meripäivänä tarjotaan myös hieman juhlavampi Gala-illallinen, jonne voi myös halutessaan pukeutua juhlavammin. Mikään laivan teemailloista puku- ja värikoodeineen ei ole pakollinen, vaan jokainen voi tallata tyylillään. Laivalla on myös mahdollista syödä illallinen buffet-ravintolassa A la carte- ravintolan sijaan. Me tykkäämme syödä A la Cartessa, koska niin tulee harvemmin syötyä kotimaassa. A la Cartessa sinulla on sama ravintola, sama aika ja sama pöytä käytössä koko viikon ajan, joten ravintolaan on helppo mennä. Myös tarjoilijat pysyvät samoina, joten oikea viini tulee laseihin nopeasti.


Illallisen jälkeen menimme vielä muutamalle drinkille ja seuraamaan isossa tanssiravintolassa vedettyä showta, jossa valittiin Mrs Costa Cruise. Show oli mieletön ja osallistujat, jotka valittiin yleisön joukosta, aivan mielettömän hauskoja ja laittoivat itsensä todella peliin. Voittajaksi valittiin erilaisten tehtävien jälkeen hurmaava italialaisisoäiti. Ruoasta, juomasta ja nauramisesta uupuneina vetäydyimme show jälkeen hyttiin voimia keräämään ja valmistautumaan kohti seuraavaa päivää.

Torstaiaamuna heräsimme jälleen upeaan auriin laivan lipuessa kohti Cagliaria, Sardinian saarella. Kohde on meille molemmille uusi, joten aamupalan jälkeen suuntasimme innokkaina kohti kaupunkia. Turisti-infosta nappasimme kartat ja päätimme lähteä taivaltamaan kohti vanhan amfiteatterin raunioita ja kasvitieteellistä puutarhaa. Molemmat paikat olivat kivoja ja erityisesti kasvitieteellinen puutarha toi vähän viilennystä paahteiseen päivään.

Lisäksi talsimme erilaisia pikkukatuja sinne sun tänne ja vierailimme ostoskadulla ja yhdessä kirkossa. Cagliari oli minusta varsin viehättävä kaupunki. Se on rakennettu rinteeseen, joten korkeuseroja siellä on melkoisesti. Kun askelmittari näytti reilua 16000 askelta, olimme valmiita lähtemään takaisin laivalle ja lounaalle. Sitten vuorossa olivatkin taas tutut kuviot, eli auria, siestaa, illallista ja iltaohjelmaa laivan eri ravintoloissa ja teatterissa. Kuntosalille ei enää mieli tehnyt. 

Synttäriaamunani saavuimme Civitavecchiaan, joka sijaitsee Rooman kainalossa. Emme halunneet lähteä itse Roomaan, koska olemme siellä aikaisemmin käyneet. Vietimme siis päivän Civitavecchiassa vieraillen ja laivalla rauhallisuudesta ja ruuhkattomuudesta nauttien.

Kaupungissa tutustuimme ruokatoriin ja kävelimme rannalla aallonmurtajan vierustaa pitkin ihanasta, mutta tuulisesta säästä nauttien. Joimme myös kylmät kahvit, mikä oli aika mielenkiintoinen kokemus. Civitavecchia on paikkana pieni, missä ei ole paljon nähtävää. Mutta ranta-alue ja virkistysalue on viihtyisä ja ihmisten suosiossa. Askelia kertyi jälleen n.15000.

Laivalla oli ihanan rauhallista. Pulahdimme Juhan kanssa porealtaaseen, jossa saimme olla aivan kahdestaan. Lounaan ja kannen lukuhetken jälkeen suuntasimme kohti hyttiä, jossa meitä odotti etukäteen sovittu hyttipojan tuoma kylmä kuohuviinipullo. Siinä sitten siestailtiin Proseccoa nauttien.



Illallisella ravintolan henkilökunta järjesti minulle yllätyksen laulamalla ”Happy Birthday”. Aika liikkis tilanne! Sain heiltä myös synttärikakun, jonka ystävällisesti jaoin kaikkien lähellä istuvien kanssa. Ruokailun jälkeen ilta jatkui vielä teatterin shown kautta mukavan turkkilaisen seurueen kanssa muutamia drinkkejä nauttien. Ihana ja ikimuistoinen synttäripäivä!

Lauantaina laiva saapui Savonaan ja meillä oli tiedossa päiväretki Genovaan. Jostain kumman syystä olo ei ollut aivan niin pirteä kuin aikaisempina aamuina. Mutta ei kun sängystä ylös ja aamiaisen kautta kohti retkibussia.

Onneksi matka Genovaan kesti vain n. tunnin. Genovassa kävimme oppaan johdolla katsomassa Columbuksen pikkuista kotitaloa ja kuljeskelimme kapeita katuja ristiin rastiin. Tutustuimme pieniin paikallisiin ruokakauppoihin ja saimme kuulla tyypillisistä genovalaisista ruoista. Kadut olivat todella kapeita ja myös hämäriä, koska korkeiden talojen takia auringon valo ei juuri päässyt kujille. Näin ollen kujat olivat myös mukavan viileitä.






Lisäksi vierailimme ostoskadulla ja yhdessä kirkossa (pakolliset). Löysimme ostoskadun varrelta mukavan ja ison ruokakaupan, josta kotimaahan mukaan vietäväksi lähti mm. oliiviöljyä. Genova oli mielestäni kiinnostava kaupunki kapeine ja hieman salaperäisine katuineen. Se oli jotenkin myös rähjäinen, mutta viehättävällä tavalla.

Paluumatkalla kaikki meni hyvin viimeistä 20km lukuunottamatta. Yht'äkkiä autojonon meno moottoritiellä  hidastui ja ajoittain jopa pysähtyi. Syyksi paljastui keskikaistalle juuri ennen tunnelia sammunut valtavan kokoinen rekka-auto. No, perille onneksi pääsimme n.20
minuuttia myöhässä ja lounastakin oli vielä tarjolla.

Päivästä siis selvittiin kunnialla lievää väsymystä lukuun ottamatta. Lounaan ja ruokaperästen jälkeen olo oli taas pirteä ja olimme valmiita illalliselle. Tällä kertaa olimme varanneet pöydän Samsara-ravintolasta, joka on normaalisti lisämaksullinen ravintola. Olimme saaneet sinne yhden ilmaisen illalliskortin, jonka aioimme käyttää tänään. Ravintola oli ihanan rauhallinen ja palvelu ystävällistä ja moitteetonta. Meidän lisäksemme siellä oli vain n. kymmenkunta muuta asiakasta. Illalliseen kuului viisi erilaista annosta ruokajuomineen. Ruoka oli taivaallisen hyvää ja annokset kauniita.

Illallisen jälkeen oli pakko mennä kannelle kävelemään ja sulattelamaan ihanaa ilta-ateriaa.Saimme myös nauttim laskevasta auringosta ja lämpimästä merituulesta. Tähän aikaan kansi oli lähes autio ja oli jotenkin aavemaista. Vaikeaa kuvitella, että aivan läheellä vellosi tuhansien ihmisten äänekäs meri.

Sunnuntai 9.6 oli meidän viimeinen kokonainen päivämme laivalla. Aamulla laiva saapui Marseillen kaupunkiin Ranskaan. Sää oli pilvinen, mutta lämmin. Marseille oli Juhalle uusi kohde, joten päätimme lähteä vierailemaan kaupungissa. Marseille oli ainoa kohde risteilymme aikana, joka sijaitsi kaukana risteilijöiden satamasta. Sinne ei voinut kävellä, vaan kuljetus ns. vanhaan kaupunkiin, hoitui Costan maksullisilla busseilla. Niihin sai näppärästi ostettua lippuja laivan toteemeista, eli palveluautomaateista. Aamiaisen jälkeen suuntana olivat Costan bussit ja Marseillen kaupunki. Matkalla bussin ikkunasta paljastui sotkuinen ja töhryinen kuva kaupungista. Itse turistialue oli siisti ja joka puolelta betoniporsailla suojattu. Satama-alueelle oli pystytetty pikkukojuja turisteja varten ja niistä mekin ostimme tuoksutuotteita kotiin tuotaviksi.

Kävelimme myös pikkukatuja ristiin ja rastiin. Katujen seiniin oli tehty kivoja muraaleja, mutta valitettavasti seiniä oli myös sotkettu ja töhritty. Yleiskuva satama-alueen lähellä oli töhryinen, ei niin viihtyisä. Kirkossa emme tällä kertaa vierailleet, eikä ostoskadutkaan houkuttaneet niitä etsimään. Olimme Marseillessa sunnuntaina ja osa kaupoista oli kiinni. Marseillen kuulua saippuaa ostimme toki tuliaisiksi. Pari tuntia kaupungissa riitti. Ei päässyt suosikkien listalle. Varmasti jossain puolella Marseillea on kaunista ja viihtyisääkin.

Palasimme laivalle hyvissä ajoin lounaalle ja sen jälkeen taas tutut kuviot; kannella lukemista ja löhöilyä, siestaa, illallista ja iltaohjelmaa. Illallisen jälkeen tulimme pakkaamaan matkalaukut valmiiksi, sillä ne piti sijoittaa käytävälle klo 1.00 mennessä. Käytävältä henkilökunta siirtäisi ne säilytystiloihin ja aamulla voisimme noutaa ne matkatavarahallista. Iltamme kuitenkin jatkui vielä pakkaamisen jälkeen, sillä meillä ei tulisi huomenna olemaan pitkää matkustuspäivää edessä, vaan jäisimme vielä Barcelonaan yhdeksi yöksi. Hyttiin toimitettavan Päivän lehden mukaan laivasta poistumisaikamme olisi klo 9.45, joten päätimme vielä käydä muutamalla drinksulla ja fiilistelemässä laivan menoa ja ihmisvilinää. 

Kootusti: risteilymme oli jälleen kerran aivan ihana! Risteileminen on niiin helppo, turvallinen ja stressitön tapa matkustaa. Ruoka ja juomat ovat hyviä ja henkilökunta superystävällistä. Laivalla voi suorittaa ja tehdä kaikenlaista tai olla tekemättä yhtään mitään. Siellä tapaa mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä, kuten ihana vanha italialaispariskunta, joihin meillä oli ilo tutustua, sekä hauska turkkilainen seurue, joka kutsui meidät vierailulle Istanbuliin, tai siellä voi olla omissa oloissaan toisia seuraillen. Jokainen voi valita tapansa. Minulle risteilyt tuovat sitä pientä luksusta arjen keskelle. Toiset palaavat samalle vuokramökille tai hiihtokeskukseen vuodesta toiseen, minä palaan risteilemään.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan ja aamulla herätessämme laiva lähestyi jo Barcelonaa. Loput tavarat vielä kasaan ja aamukahville. Klo 9.45 suuntasimme ulos laivasta ja kohti matkatavarahallia. Taksilla huristimme hotellille, jossa pääsimme aamiaisella ja iloksemme saimme huoneemme jo klo 11.


 Pienen siestan jälkeen olimme valmiita vaeltamaan kohti La Sagrada Familiaa ja muita nähtävyyksiä. Sää oli kerrassaan upea ja taivas pilvetön. Vaeltelimme pitkin Bacrelonaa usean tunnin ajan. Reilun 17000 askeleen ja pakollisen tapaksen jälkeen olimme aivan poikki ja valmiita nukkumaan. Nappasimme vielä juomaa ja pikkupurtavaa hotellin 24h buffatiskiltä ja avot matka höyhensaarille voi alkaa…

Seuraavana aamuna vettä tuli sitten taivaan täydeltä. Onneksi olimme vierailleet nähtävyyksillä eilen, joten tänään vietimme aikaa kaupoissa ja hotellissa. Pakolliset vierailut Desigualissa ja Decathlonissa tuli sateenkin seassa hoidettua. Saimme Onneksi nauttia hotellin palveluista sateenvarjoineen vielä koko päivän ajan. Onkin pakko suositella tätä hieman nuhruista, kotoisaa ja varsin omaperäistä pikkuhotellia. Hotelli sijaitsee La Ramblalle, asiakkailla on ilmainen wifi ja 24h buffet käytössä. Buffetin valikoima on  pieni, mutta aina siitä jotain syötävää löytyi. Myös juomat kuuluivat buffaan (vesi, limut, olut ja viinit) Vettä satoikin sitten koko päivä, joten olikin aika lähteä kohti koto-Suomea mieli virkeänä ja monta ihanaa kokemusta rikkaampana, ja alkaa suunnitella seuraavaa risteilyä!