Sinivalkoiset siivet lennättivät meidän turvallisesti perille. Muutaman punaviinin ansiosta matka meni nopeasti ja tuntui lyhyelle. Olimme varanneet lentokentältä bussikuljetuksen Reykjavikiin ja hotellillemme ja kyyti odottelikin jo valmiina kentän parkkipaikalla. Islannin karu kauneus iski vasten verkkokalvoja heti bussimatkan aikana; tasaista kivimaata silmänkantamattomiin asti.
Kuljetus lentokentältä toimi moitteettomasti ja olimme hotellilla (Centerhotel Arnarhvoll) reilussa 45 minuutissa. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla meren rannalla , Harpa -konserttikeskuksen vieressä kävelymatkan päässä "turistikeskuksesta".
Saimme huoneen (510) merinäköalalla, jota ihailimmekin ensimmäisenä iltana muutaman punaviinilasillisen ääressä ennen siirtymistä hotellin yläkertaan illalliselle. Ruoka oli hyvää ja melko kallista, mutta näköala ravintolasta hieno. Murkinan jälkeen lähdimme vielä vähän käppäilemaan kaupungille, mutta pian totesimme, että oli aika siirtyä pehkuihin ja valmistautua kunnon yöunilla seuraavaa 11 tunnin retkipäivää varten.
Seuraavan päivän aamu valkeni kuulana ja kirkkaana. Lämpötila oli n. +4-5C, kun suuntasimme kohti noutopaikkaa. Pian paikalle kurvailikin minibussi, jonka oli määrä johdattaa meidät ja 15 muuta ns. Kultaiselle kierrokselle ja lopuksi Blue Lagooniin.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Thingvellirin kansallispuisto, joka on kuuluisa siitä, että siellä voi nähdä kahden mannerlaatan ,eli Euraasian ja Pohjois- Amerikan, erkanevan toisistaan ja muodostavan väliinsä rotkon. Oppaan mukaan Islanti jakaantuukin kahdeksi eri saareksi seuraavan 15 000 vuoden aikana. Lie totta vai ei? Paikka on myös historiallisesti tunnettu, koska sen käräjäkivillä kokoontui Islannin parlamentti aina 900-luvulta alkaen. Siellä on myös annettu kuolemantuomioita mm. hukuttamalla, hirttämällä ja mestaamalla. Maisemat olivat kyllä huikeat ja historia mielenkiintoista.
Thingvelliristä suuntasimme katsomaan Storkkuria, eli Islannin tunnetuinta geysiriä, joka purkautuu 6-8 minuutin välein, jopa 20 metrin korkeuteen. Ensimmäisenä vastaan kuitenkin tuli ihan kunnon "rikkipierun"lemu, joka leijaili paikan ympärillä riippuen tuulen suunnasta. Lie ollu tilanne sen verran jännittävä, tai haju paha, että sormet tärisi, enkä saanut yhtään kunnon kuvaa Storkkurin purkaantumisesta, jälkihöyryistä kylläkin. Yritin kyllä kuvata videotakin, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Sain kyllä kaikenlaiset slo-mo-toiminnot kännykamerasta päälle, mutta siinäpä se sitten olikin. Mielenkiintoinen tieto oli se, että sana geysir on ainoa islannin kielinen sana, joka on sellaisenaan omaksuttu muihin kieliin, ihan niin kuin meidän sana sauna. (Lie tuo vesihöyry vaikuttanut jotenkin tähän). No, joka tapauksessa alueella oli onneksi muutakin kuvattavaa, joten en jaksanu kauan harmitella Storkkuria. Täällä pidimme myös lounastauon ja Islannin hintataso alkoi paljastua...
Geysireiltä kurvailimme kohti hieman isompaa vesisuihkua, eli Gullfossin vesiputousta. Näky oli henkeäsalpaava ja pauhukin melkoinen. Lisäksi tuli todistettua se, että vesi on märkää ja sitä lentää tuulen mukana kauaskin. Mutta kyllä pikkukastuminen kestettin sen mahtipontisen kauneuden takia. Mikä ihmeen lumoava voima vedessä onkaan, kun sen virtaamista voisi katsella vaikka kuinka ja kauan....todella upea paikka.
Seuraava pysähdyksemme oli Kerid-kraaterijärvi. Alueella on useita kraaterijärviä, mutta Kerid on ehkä niistä tunnetuin. Talvella kraaterin pohjalla oleva vesi jäätyy ja jään päällä voi kävellä. Tällä kertää tyydyimme Juhan kanssa kiertämään kraateria ylhäältä käsin ja ihailemaan sen kauneutta sen sijaan että olisimme uhkarohkeina ja jo hieman väsyneinä lähteneet tarppomaan kohti kraaterin pohjaa. Ylhäällä kraaterin reunoillakin oli jonkin verran liukasta, pientä irtokiveä, joten mitenhän olisi käynyt, jos olisimme lähteneet jyrkästi alaspäin....niin, mitenhän?
Kraateijärveltä alkoi matkamme viimeinen osuus kohti Blue Lagoonia. Emme oikein kumpikaan tienneet mitä siltä odottaa ja vähän myös jännitti se miten siellä toimitaan. Uikkarit oli onneks sentään muistettu pakata mukaan. Maisemat matkalla Blue Lagooniin olivat satumaiset; kuuluista laavakentät peittivät maan silmänkantamattomiin usean kilometrin matkalta. Näkymä muistutti kuumaisemaa, sillä laavakentillä ei kasvanut mikään. Valokuvia oli valitettavasti liikkuvasta autosta vähän hankala ottaa, ainakaan minun taidot eivät siihen riittäneet, enkä viitsinyt pyytää kuskia pysäyttämään autoa, koska kaikki odottivat innolla viimeistä vierailukohdetta.
Perille päästyämme saimme selkeät ohjeet miten laguuni-kylpylässä toimitaan; korut ja mielellään myös silmälasit(jos metallisangat) pois, tavarat lukkokaappeihin, suihkuun, jossa hoitoaine päähän ja eikun lillumaan. Laguunin vesi on erittäin mineraalipitoista sisältäen mm. "silikaa" (silica) ja rikkiä, joten sen takia hoitoaineen päähän laittaminen oli erittäin suositeltavaa. Porukkaahan paikassa oli kuin merenmutaa, mutta joukkoon sopi hyvin. Veden lämpötila oli yli +30 c ja se tuntui taivaallisen ihanalle pitkän päivän ja yli 15 000 askeleen jälkeen. Sain Juhan jopa suostuteltua laittamaan naamaansa silicanaamion. Kyseistä töhnää jaettiin laguunissa olevasta kojusta ja näky ihmisistä vitivalkoisine naamoineen oli kieltämättä huvittava. Harmi, että olin jo vienyt kännykän takaisin pukukoppiin jo tässä vaiheessa.
Aikaa laguunissa oleiluun oli varattu kaksi tuntia ja se meni kuin siivillä, liiankin nopeasti. Hintaan sisältyi myös yksi juoma, olut tai siideri, ja harvoin on olut maistunut niiiin hyvälle kuin lämpimässä mineraalivedessä lillumisen yhteydessä....
Voitte varmaan kuvitella, että minibussissa oli hiljaista mutta tyytyväisen onnellista porukkaa matkalla takaisin Reykjavikiin. Retkipäivä oli aivan mahtava, emähyvä voisi ehdottomasti sanoa ja hintansa arvoinen. Sään jumalatkin suosivat todella meitä, sillä koko päivä oli aurinkoinen, ja tuulikin mieto. Myös matkasuunnitelma siirtymineen oli lähes täydellinen. Aikaa kohteissa oli varattu riittävästi, eli puolesta tunnista kahteen tuntiin, ja siirtyminen kohteesta toiseen kesti 20 minuutista 1,5 tuntiin. Tarvittaessa pidettiin myös vessa-, hevosenrapsutus- ym.taukoja. Kaikille niille, jotka suunnittelevat Islannin matkaa, suosittelen ehdottomasti Kultaisen kierroksen varaamista.
Hotellille päästyämme emme jaksaneet edes ajatella kaupungille lähtemistä, vaan huristelimme hissillä yläkerran Skybar-ravintolaan tyrkylle, josko meille löytyisi pöytä, jotta saisimme ruokaa. Onnemme ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan reilun vartin odottelun jälkeen saimme pöydän ja piakkoin myös ruokaa eteemme. Ruoka oli taas hyvää...ja kallista, mutta eipä jaksettu välittää. Sitten taas hissikyydillä takaisin viidenteen kerrokseen ja peittojen väliin. Uni tuli välittömästi; hyvä että ehdimme silmat sulkea. Että sellainen päivä oli se!
Seuraavana aamuna heräsimme melkein kymmenen tunnin yöunien jälkeen hyvin levänneinä ja valmiina uuteen citypäivään. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Reykjavikin katuja. Kaupunki oli vielä aivan unessa, vaikka kello oli jo yli yhdeksän, ja vain kourallinen turisteja oli liikkeellä. Aamu oli kirpsakka ja puolipilvinen. Oli jotenkin aavemainen fiilis lompsia pitkin lähes tyhjiä katuja.
Reykjavik on viehättävä kaupunki, joka on täynnä mielenkiitoisia yksityiskohtia. Suurin osa värikkäistä taloista, jotka näyttävät puutaloilta, ovatkin peltiverhoiltuja. Tähän lienee syynä sään ääri-ilmiöt, erityisesti myrskyt, joita Islannissa on usein.
Joitakin tunteja talsittuamme ja useissa turisti- ja ruokakaupoissa kaupoissa kiereltyämme, oli aika lounastauolle. Halusimme molemmat syötä tyypillistä islantilaista "fish and chips"-ruokaa, joka eroaa englantilaisesta kaimastaan jonkin verran, ainakin siinä ravintolassa, mihin päädyimme. Ruoka oli hyvää ja hintataso ...tyypillinen...(olut melkein 10e). Ruokailun jälkeen jatkoimme vaeltelua ristiin rastiin Reykjavikin katuja.
Eräs mielenkiintoinen seikka oli, ettei ns. "turistikeskustassa" näkynyt yhtään tuttua kauppaketjua; ei McDonaldsia, ei PizzaHutia, ei H & M tai VeroModaa, tosin yksi Lindex ja pari Irkku-pubia nähtiin, mutta muuten kaikki liikkeet ja ravintolat olivat ns. paikallisia.
Lisäksi Reykjavikissä oli useita aivan ihania muraaleja, eli seinämaalauksia. Marseillessa ja Las Palmasissa muistan ihailleeni vastaavia. Suomessa en muista kovinkaan montaa tällaista nähneeni..Tykästyin niihin täysillä...emähienoja voisin sanoa...
Lounaan ja sulattelukävelyn jälkeen oli pakko lähteä pienelle välihuilille. Onneksi hotellimme oli aivan kulmilla, joten sinne oli helppo vetäytyä. Pienien huilien ja välikahvien jälkeen olimme taas valmiina talsimaan. Pieniä sadekuuroja oli pitkin päivää, mutta ei ne tahtia haitanneet. Jalat sen kuin veivät eteenpäin kohti seuraavaa katua ja turistikauppaa.
Iltamurkinaksi olimme päättäneet syödä lammasta, joten sitten alkoikin sellaisen ravintolan metsästys, josta saisimme kohtuuhinnalla (hah) lampaanfilettä, ei potkaa, ei ribsejä, vaan filettä. Yleensä meille käy niin, että etsimme ja mietimme, etsimme ja mietimme ja etsimme ja mietimme, emmekä osaa päättää ja sitten jompi kumpi hermostuu, koska alkaa olla NÄLKÄ. Tällä kertaa päätimme melko nopeasti ja aika hyvin mielestämme onnistuimme valinnassa ja saimme nautittua lammasta "kohtuu hintaan"... (Valasta ei kumpikaan meistä halunnut kokeilla)
Sulattelukävelyn jälkeen päätimme vetäytyä hotellille lepäämään ja pakkaamaan. Askelmittari näytti tässä vaiheessa 18 597 askelta, joten olihan tuota talsittu. Seuraavana aamuna olisi todella aikainen herätys ja lähtö kohti kotomaata.
Pikkuinen jännitysmomentti/yllätyinen piti sitten vielä saada aikaan ennen kotimatkalle lähtemistä; tallelokero ei suostunut avautumaan aamulla. Ilmoitteli vaan jotain virhekoodia. Ja siellähän meillä oli tietenkin passit ja eurot. No Juha paineli kuin kilpajuoksija respaan ja toi tullessaan tytön, jolla oli jonkin tietokonepiuhan näköinen piuha ja pikkuinen värkki mukanaan. Ei kun piuha safetyyn kiinni ja uusi yritys, mitään ei tapahdu, sama virhekoodi vilkkuu ruudulla. Siinä vaiheessa tuli muutama ylimääräinen sydämentykytys. No, typy kokeili toista koodia ja "luojanlykky" sentään ovi singahti auki. Me kaikki henkäisimme syvään helpotuksesta. Oli nimittäin aikainen sunnuntaiaamu, joten huoltohenkilöa ei ehkä ihan ajoissa olisi paikalle saatu....
Summa summarum:
Islanti oli viehättävä, karu, kaunis, turvallinen ja kallis! Upeita luonnonnähtävyyksiä on paljon! Reykjavikissa on helppoa ja turvallista liikkua kävellen. Ennakolta tilatut kuljetukset toimivat moiteettomasti ja aikataulut pitivät kiitettävästi. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu pelasi hyvin joka paikassa. Lähtisinkö toisen kerran? Ehdottomasti! Tällä kertaa meillä oli vain kaksi kokonaista päivää käytettävissä ja se oli hieman liian vähän. Turisteja Islannissa oli paljon. Se taitaakin tällä hetkellä olla erittäin suosittu matkustuskohde. Vaihtuviin sääolosuhteisiin kannattaa varautua Goretex tms. vaatteilla ja kengillä. Meillä oli tällä kertaa uskomaton tuuri retkipäivän sään suhteen. Tykkäsin!
Seuraava reissunen tehdään sitten ns. "paikkauskollisina" Kanarialle, Gran Canarian saarelle ja Puerto Ricoon...auria moikkaamaan.
